Uniapnea vei puolet elämästä 1

Uniapnea vei puolet elämästä

Jopa noin 4 % suomalaisista miehistä ja 2 % suomalaisista naisista kärsii uniapneasta. Usein tätä unihäiriötä on kuitenkin vaikea tunnistaa, sillä uniapneapotilas nukahtaa usein iltaisin nopeasti ja nukkuu ongelmitta pitkiäkin aikoja. Niin nukkui myös Tuula Klemetti, joka oli silti jatkuvasti niin väsynyt, että torkkui ensimmäiset päiväunensa usein jo aamulla, muutama tunti heräämisensä jälkeen.

64-vuotias Tuula Klemetti on aina elänyt hyvin aktiivista elämää. Kilpaurheilijataustan omaavan, alkujaan kuusamolaisen ja sittemmin Ouluun muuttaneen Tuulan päivät täyttyvät kiireisestä työstä ja monipuolisista harrastuksista. Suljettuaan takanaan oman kampaamonsa oven työpäivän päätteeksi, Tuula suuntaa usein golf-viheriöille, mökilleen tai vapaaehtoistyön pariin. Kotonaan tämä vauhtinainen ei omien sanojensa mukaan juurikaan ehdi vanhentua.

Uskomattomat unenlahjat

Tuulaa ei voi moittia nukkumisen laiminlyömisestä. Sillä nukkumiseen Tuula on totisesti käyttänyt elämänsä aikana paljon aikaa. Palautumisen ja laadukkaan levon kanssa Tuulan nukkumisella tosin ei juuri ole ollut mitään tekemistä. “Olen aina ollut todella taitava nukahtamaan”, Tuula kertoo.

“Sohvalle simahdin yleensä aina elokuvaa katsoessa ja hyvä kun iltaisin edes sänkyyn kerkesin, kun olin jo unessa.” Tuulan mukaan myös hänen yöuniensa pituus haki vertaistaan. “Uneni ovat aina olleet kiitettävän mittaisia. Olen ilman suurempia ponnisteluja pystynyt aina nukkumaan pitkiäkin pätkiä.”

Eikä Tuulan nukkuminen suinkaan jäänyt pelkkiin yöuniin. “Aamulla herättyäni jaksoin usein hoitaa vain aamutoimet ennen kuin oli jo otettava ensimmäiset päiväunet. Usein nukuinkin kymmenen minuutin nokoset aamuisin heti aamupalan jälkeen ennen töihin lähtöä”, Tuula muistelee. “Töissä puolestaan otin nokoset kampaamon takahuoneessa aina kun siihen tuli tilaisuus ja koska olin niin väsynyt, saatoin nukkua vaikka istuallani.” Tuula kertoo myös, että ei ollut lainkaan ihmeellistä, että matkalla Oulusta kotikonnuille Kuusamoon saattoi auton joutua pysäyttämään kolmekin kertaa matkan aikana. Ihan vain sen takia, että olo oli liian väsynyt ajamiseen ja oli otettava väliunet.

Ei se määrä, vaan laatu

Miten voi olla mahdollista, että Tuula oli ahkerasta nukkumisestaan huolimatta silti jatkuvasti lopen uupunut?

“Vaikka nukuinkin paljon, ei uneni silti tainnut olla kovin laadukasta. Monesti heräsin yöllä siihen, että tuntui etten saa henkeä. Yskiminen ja kakominen oli sen verran kovaa, että toisinaan pelkäsin saanko sitä loppumaan enää millään.”

Tuula kertoo myös saaneensa usein palautetta kuorsaamisestaan. “Jo muutama vuosikymmen sitten päättyneen parisuhteeni aikana sain usein kuulla mieheltäni, että kuorsaan äänekkäästi.” Tuula sanookin tiedostaneensa jo pitkään kärsineensä jonkinlaisista nukkumisongelmista, mutta jatkaneensa siitä huolimatta sisukkaasti eteenpäin omin voimin.

“Kovalla päällä kun olen varustettu, en ymmärtänyt hakeutua hoitoon aikaisemmin. Kun on riittävän väsynyt riittävän pitkään, siihen tottuu. Opin elämään sen asian kanssa, että kävin jatkuvasti reippaasti vajaatehoilla.”

Veto loppuu totaalisesti

Lopulta Tuula kuitenkin joutui antamaan periksi, sillä jatkuvan väsymyksen lisäksi hän alkoi saada myös rytmihäiriötuntemuksia. Ne olivat Tuulalle merkki siitä, että nyt on aivan viimeinen hetki lähteä hakemaan apua.

“Vuonna 2016 syys-lokakuun vaihteessa varasin ajan oululaisen terveyskeskuksen yleislääkärille. Häneltä sain lähetteen erikoislääkärille, joka puolestaan määräsi minut suppeaan unitutkimukseen. Unitutkimukseen pääsin helmikuussa 2017 ja diagnoosini oli vaikea-asteinen uniapnea.”

Saatuaan diagnoosin Tuula kuvitteli myös avun olevan saatavilla nopealla aikataululla. Toisin kuitenkin kävi. “Minut laitettiin jonoon. Voisi mennä puolikin vuotta ennen kuin saisin uniapnean hoidossa tarvittavan CPAP-laitteen käyttööni.”

Tuula ei kuitenkaan halunnut jäädä laakereilleen lepäämään vaan päätti löytää keinon saada hoitonsa käyntiin niin pian kuin mahdollista. “Olin tuossa kohtaa jo niin epätoivoinen ja uupunut, että päätin kääntää ihan jokaisen kiven saadakseni nopeasti apua.” Sinnikkäänä naisena Tuula ryhtyi toimeen ja soitteli läpi kaikki Oulun alueen tahot, kuten yksityiset lääkärikeskukset ja hengitysyhdistykset, joissa ajatteli CPAP-laitetta olevan saatavilla. “Etsin ihan kaikkialta. Lopulta löysin Oivaunen (nyk. Coronaria Uniklinikka) webbisivuston ja naputtelin puhelimeeni Oivaunen numeron.”

Ensimmäisen vierailunsa Oivaunen (nyk. Coronaria Uniklinikka) Helsingin klinikalle Tuula teki toukokuussa 2017. Tuolloin Oulussa ei vielä ollut uniklinikkaa.

Uusi, energinen elämä

“Sain CPAP-laitteen käyttööni heti vierailuni yhteydessä toukokuussa. Jos olisin jäänyt odottelemaan julkisen terveydenhoidon kankeiden rattaiden pyörimistä, olisin joutunut kärsimään väsymyksestäni viisi kuukautta pidempään. Julkiselta puolelta sain nimittäin CPAP-laitteen itselleni vasta syyskuussa.”

Eikä palvelun nopeus ole ainoa asia, johon Tuula on tyytyväinen. “Minulla on nyt kotonani kaksi CPAP-laitetta. Laite, jonka sain uniklinikalta ja laite, jonka sain julkiselta puolelta. Laitteissa on selkeitä eroja. Uniklinikalta saamani laite on paitsi teknisesti kehittyneempi, myös kalibroitu juuri minun käyttööni soveltuvaksi.”

Tuula kertoo CPAP-hoidon alkaneen tepsiä välittömästi.

“Lähdin ystäväni kanssa lomalle Nizzaan pian sen jälkeen kun uniapneani hoito oli alkanut. Ensimmäisen yön kohteessamme nukuin ilman CPAP-laitetta, ja aamulla matkakumppani raportoi minun kuorsanneen yöllä todella äänekkäästi. Seuraavaksi yöksi otin laitteen käyttööni ja sen jälkeen palaute oli tyytyväistä. Olin nukkunut rauhallisesti ja kuorsaaminen oli loppunut saman tien.”

Tuulan tilanne on muuttunut hoidon aloittamisen jälkeen myös tutkitusti.

“Kävin  seurantatutkimuksessa ja tilanteeni on tällä hetkellä oikein hyvä. Uneni rytmi ja rakenne ovat nyt kunnossa ja arvoni oikein loistavat.”

Kenenkään ei Tuulan mielestä pitäisi mennä hukkaamaan elämäänsä väsymykselle.

“Minä annoin uniapnealle puolet elämästäni ihan vain sen takia, että olin liian itsepäinen hakeutumaan hoitoon aikaisemmin. Se oli täysin turhaa. Unitutkimus on tutkittavalle äärimmäisen vaivaton toimenpide ja sen ansiosta saamani hoito on pelastanut minut. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen siitä, että olen vihdoin saanut elämäni takaisin!”

 

 


Coronaria Uniklinikan Uniopas

TILAA TÄSTÄ CORONARIA UNIKLINIKAN ILMAINEN UNIOPAS.

Lähetämme sinulle sähköpostiisi linkin, jonka takaa voit käydä lataamassa oppaan.

Tilaamalla unioppaan hyväksyt Coronaria Uniklinikan rekisteri- ja tietosuojaselosteen mukaisen tietojen käsittelyn ja palveluihimme liittyvän markkinointipostin vastaanottamisen.
Uniapnea vei yrittäjän hälytystilaan

Uniapnea vei yrittäjän hälytystilaan

Rita Halttunen kertoo olevansa yrittäjän stereotyyppi. Kun töitä on, niitä tehdään vaikka kellon ympäri. Ja jos töiden valmiiksi saaminen vaatii levosta tinkimistä, niin sitten levosta tingitään. Rita ei kiinnittänyt huomiota palautumiseensa, ennen kuin terveyden kanssa tuli vakavia ongelmia.

Lyhyillä yöunilla vuosikausia sinnitellyt 54-vuotias Rita Halttunen ei koskaan ajatellut kärsivänsä uniongelmista.

“Yrittäjän elämään kaiketi kuuluu jonkinlainen stressi, kiire ja ylivirittyneisyys koko ajan. Minulle olikin aivan normaalia, että painoin jatkuvasti sata lasissa riippumatta siitä, millainen oma vireystila tai jaksaminen kulloinkin sattui olemaan.”

Muutama vuosi sitten Ritan elimistö kuitenkin alkoi oireilla. “Öistäni tuli ihan ihmeellistä teutarointia. Heräilin ja ramppasin vessassa jatkuvasti, leposykkeeni huiteli öisin 140:ssa ja normaalisti alhainen verenpaineenikin oli huippulukemissa.” Muutaman kerran Ritan olo äityi niin huonoksi, että hän joutui kutsumaan yöllä apuun sairaanhoitoyksikön. Huonoon oloon ei kuitenkaan yöllisillä tarkistuskäynneillä löytynyt selitystä, sillä Ritan olotila oli usein ehtinyt jo palautua hereillä ollessa normaaliksi siihen mennessä kun ambulanssi ehti paikalle.

Kiviä ryhdytään kääntämään

Rita kertoo, että kun hänen yölliset ongelmansa olivat kestäneet jo pidemmän aikaa hän huomasi uuden, oudon oireen ilmaantumisen. “Aina kun olin illalla rauhoittumassa uneen, lihakseni alkoivat väristä. Kun käännyin tai muutin asentoa, värinä lakkasi. Se oli todella outoa, joten lopulta suuntasin tämänkin vaivani kanssa lääkärin juttusille.”

Lääkärin luokse lähtiessään Rita ei osannut arvata millaiseen tutkimusten rumbaan hän tulisi joutumaan.

“Minulta tutkittiin luultavasti aivan kaikki mahdollinen. Kävin lukemattomissa laboratoriokokeissa, rasituskokeessa, neurologin ja kardiologin vastaanotolla sekä varjoainekuvissa. Minua on magneettikuvattu ja olen ollut ENMG-testissä. Minkäänlaista selitystä värinääni ei löytynyt. Muuta kuin se, että olen todennäköisesti ylirasittunut töistäni ja ongelmani saattaisivat olla psyykkeestäni johtuvia.”

Hoidoksi vaivaansa Rita kertoo neurologin ehdottaneen rauhoittavia lääkkeitä. “En kuitenkaan halunnut alkaa käyttää niitä. Tiesin, ettei mielenterveydessäni ole mitään vikaa enkä halunnut lähteä lääkitsemään oireita, joiden alkuperästä ei oikeasti ollut tietoa.”

Ilman diagnoosia eläminen tuntui Ritasta turhauttavalta ja lopulta hän vain päätti hyväksyä tilanteen. “Ajattelin, että tällainen minä sitten kai olen. Ja tilanteeni kanssa minun on opittava elämään.”

Vihdoin!

Sitten erään rutiininomaisen kolesterolimittauksen yhteydessä alkoi kuitenkin tapahtua. “Tilanteeni ja tutkimushistoriani tunteva lääkäri kyseli vointiani, ja kerroin, että tilanteeni ja öiset ongelmani ovat ennallaan. Silloin lääkärini ehdotti, josko minulta olisi tutkittava uniapnean mahdollisuus kaikkien muiden, jo tehtyjen tutkimusten lisäksi. En ole koskaan juurikaan kuorsannut, joten en voinut uskoa että minulla tuollainen vaiva olisi. Suostuin kuitenkin tutkimukseen, sillä kaikki muu oli jo selvitetty ja tutkimus tuntui viimeiseltä oljenkorreltani.”

Rita sai lääkäriltään lähetteen julkiselle puolelle unitutkimukseen. Pian selvisi, että Ritan lääkäri oli ollut oikeassa ja Ritan öitä todellakin riivasi keskivaikea uniapnea.

Diagnoosin saatuaan Rita kuvitteli saavansa uniapnean hoidossa käytettävän CPAP-laitteen käyttöönsä pian. Järkytys olikin suuri, kun selvisi että laitteen jonotusaika olisi noin neljä kuukautta. “Se tuntui aivan mahdottoman pitkältä ajalta. Olin mielestäni kärsinyt uniongelmista jo riittävän pitkän ajan.”

Rita päätti saada laitteen käyttöönsä nopeasti tavalla tai toisella. Pian hän olikin selvittänyt netistä, että laitteita olisi saatavilla myös yksityiseltä puolelta. Coronaria Uniklinikalta (entinen Korvalääkärikeskus Aino) hänellä olisi mahdollisuus joko vuokrata laite julkisen puolen jonotusajaksi tai ostaa se kokonaan itselleen saman tien. “Sain ajan Coronariaan nopeasti ja lähdin innolla ostamaan CPAP-laitetta itselleni. Ilmoitin julkiselle puolelle, että minut voi poistaa jonosta. Olin tuossa kohtaa odotellut jo aivan tarpeeksi.”

Mikä tämä olo on?

Rita otti uuden CPAP-laitteensa käyttöön heti, eikä ollut uskoa mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

“Ensimmäisenä aamuna 9-tuntisen yhtäjaksoisen unen jälkeen olin hämmentynyt. Mitä ihmettä tämä oli? Minulla oli kirkas ja levännyt olo ja tuntui kuin olisin astunut ulos usvasta, jossa olin vuosikausia elänyt. En kerta kaikkiaan voinut uskoa olotilaani, niin upealta ja erilaiselta se tuntui!”

Kun Rita oli käyttänyt CPAP-laitettaan kuukauden verran, hävisi myös häntä vaivannut lepovärinä. “Vieläkään ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mihin värinä liittyi. Yksi mahdollisuus on että se johtui yöllisestä hapenpuutteesta. Mutta yhtä kaikki, jos oire hävisi uniapneaoireideni kanssa saman aikaisesti, niin olen tyytyväinen!”

Tutkimuksiin, mars!

Ritan muuttunut olotila ei voinut jäädä hänen läheisiltään huomaamatta. Ei myöskään sen vuoksi, että hän alkoi puhua unihäiriöstään heti diagnoosin jälkeen avoimesti. Rita myös ryhtyi passittamaan tuttaviaan unitutkimukseen.

“Uniapnea vaikuttaa olevan ihan äärettömän yleinen unihäiriö. Tuttavapiiristäni olen vinkannut tutkimukseen nelisenkymmentä ystävääni ja vain pari heistä sai siitä terveen paperit. Lisäksi tutkimuksissa mieheni ja vanhempi tyttäreni saivat diagnoosin lievästä uniapneasta, jota hoidetaan yöllä suuhun laitettavilla uniapneakiskoilla. Anopillani uniapnea oli vaikea ja äidilläni keskivaikea-asteinen.”

Uniapnean yleisyyden vuoksi Rita onkin sitä mieltä, että oman unensa laatu pitäisi jokaisen tutkituttaa säännöllisesti. “Mielestäni kaikkien yli 30-vuotiaiden olisi syytä käydä unitutkimuksessa vaikkapa viiden vuoden välein. Ei ole mitään mieltä siinä, että antaa olonsa pahentua hoitamattoman unihäiriön vuoksi sellaiseen pisteeseen, kuin itselleni kävi.”

Uniapnean hoidossa käytettävän CPAP-laitteen käyttöharjoitteluun Ritalla on myös neuvo.

“Laitteen kuuluu parantaa unesi laatua, ei heikentää sitä. Jos tuntuu, ettei maski sovi kasvoille, se vuotaa tai hengittäminen sen kanssa tuntuu hankalalta, älä missään nimessä lopeta laitteen käyttöä. Vaadi, että laitteesi säädöt tarkistetaan sinulle sopiviksi ja että saat sen käyttöön tarvittavan opastuksen. Maskeja on myös lukuisia eri malleja ja kokoja, joten jokaisen kasvoille löytyy varmasti sopiva. Itse sain oman laitteeni käyttövinkit ja -ohjeet Coronarialta laitteen oston yhteydessä, ja lisäksi laitteen toimivuutta myös seurataan säännöllisillä vuosittaisilla kontrollikäynneillä. Olen aivan vakuuttunut, että laitteen kanssa oppii oikeilla neuvoilla tulemaan sinuiksi aivan jokainen. Ja sitkeys todella kannattaa – oma uneni on nyt sellaista laatua, etten halua koskaan luopua CPAP-laitteestani!”

 

Mietityttääkö oma hyvinvointi? Aloita tekemällä unitesti. Unitestin avulla kartoitat helposti, kuinka todennäköisesti kärsit unihäiriöstä.

Tee unitesti

 

Nuku hyvin, osoitteesta viis!

Nuku hyvin, osoitteesta viis!

Kun hyvän unen makuun pääsee, ei sitä ilman halua olla. Tämän totesi myös Juha Tuomi, joka päätti nukkua yönsä hyvin myös työmatkoillaan. Juhan matkalaukussa kulkeekin tänä päivänä mukana aina ResMedin CPAP-laite Airmini.

Yrittäjänä työskentelevä 54-vuotias Juha Tuomi sanoo olleensa taitava nukkuja 45-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen tapahtui jotain, ja Juha huomasi yhä useammin löytävänsä itsensä hereiltä aamuyön tunteina. Silloin hän uumoili valvomisensa johtuvan yrittäjille tutusta stressistä, eikä pysähtynyt miettimään asiaa sen kummemmin. Myöskään vaimon huomiot Juhan yöllisistä hengityskatkoksista eivät häntä huolestuttaneet. Pystyihän vapaasukellusta aktiivisesti harrastanut Juha veden allakin olemaan hengittämättä yli neljä minuuttia – ehkä harrastukset vain tulivat uniin!

Viisi vuotta sitten lääkärin luona asioidessaan Juha kuitenkin tuli sivulauseessa maininneeksi myös vaimonsa huomioista. Se kannatti, sillä tänä päivänä Juha nukkuu ja voi huomattavasti paremmin kuin moniin vuosiin aikaisemmin.

Tutkimuksen kautta toiseen

Tie pirteämpään päivään ei kuitenkaan ollut Juhalle aivan mutkaton. “Sain lääkäriltä ensimmäiseksi mukaani ranteeseen kiinnitettävän unianalysaattorin. Lähdin testaamaan sillä untani ja kävi heti selväksi, että unessani oli jotain vialla.”

Juha kävi unianalysaattorin antamia tuloksia läpi lääkärinsä kanssa TAYS:ssa. Koska ongelma oli selkeästi havaittavissa ja merkit viittasivat uniapneaan, Juha sai käyttöönsä CPAP-ylipainelaitteen. Elämä laitteen kanssa ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan aivan toivotusti. “Laitteen letku oli raskas ja koko kasvot peittävä maski epämiellyttävä. Laitteen käytön opettelu ei tästä syystä tuntunut kovin houkuttelevalta, ja käyttö-öitä sille ei kertynyt kovinkaan montaa.”

Seurantakäynnillään TAYS:ssa Juha ei kuitenkaan saanut lääkäriltään kovin mairittelevaa palautetta laiskasta CPAP-laitteensa käytöstä. “Lääkäri sanoi aivan suoraan, ettei tällainen peli vetele. Jos en käyttäisi laitettani, ei tilanteessani olisi odotettavissa kovinkaan hyviä muutoksia.”

Juha ei lääkärin patisteluista huolimatta kuitenkaan löytänyt yhteistä säveltä laitteensa kanssa. Sen seurauksena myös muut uniapnean hoidossa käytettävät vaihtoehdot keskusteltiin pian lääkärin vastaanotolla läpi.

“Nielun rakennetta korjaavaa leikkausta minulle ei haluttu sen riskien ja riittämättömän vaikutuksen takia lähteä tekemään. Nukkumisasentoa korjaavista apuvälineistä ei katsottu olevan minulle hyötyä, sillä hengityskatkoksia esiintyi minulla asennosta riippumatta. Myös purentakiskoa mietittiin yhtenä vaihtoehtona, mutta sitäkään ei lähdetty jostakin syystä testaamaan. Päätimme lääkärin kanssa, että kokeilemme ensisijaisena hoitomuotona painonpudotusta ja katsomme, millainen vaikutus sillä olisi uniapneaani.”

Puolitoista vuotta myöhemmin Juhan hengityskatkokset eivät olleet kadonneet mihinkään eikä myöskään hänen yleinen jaksamisensa ollut ainakaan parantunut. Juha päätti palata lääkärin puheille. “Pääsin loppuvuodesta 2018 TAYS:ssa unitutkimukseen ja sain vihdoin unihäiriölleni virallisen diagnoosin. Minulla todellakin oli uniapnea, ja sen vakavuusaste keskivaikean ja vaikean välimaastossa.” Juha sai jälleen käyttöönsä CPAP-laitteen.

“Kahdessa vuodessa laitekehitys oli mennyt huimasti eteenpäin ja uusi laitteeni oli huomattavasti sirorakenteisempi kuin ensimmäinen. Lähdin jälleen opettelemaan laitteen käyttöä ja nyt motivaationi riitti siihen, että pääsin vihdoin hetken totuttelun jälkeen laitteen kanssa sinuiksi.”

Vihdoin ja viimein hyvän unen makuun

Juha alkoi huomata hyvin pian CPAP-hoitonsa vaikuttavan uneensa myönteisesti. “Olen insinööri, jolle asiat pitää vääntää rautalangasta ennen kuin uskon. Kun laitteeni alkoi antaa yksiselitteistä faktaa uneni paranemisesta, oli minunkin uskottava että vehjehän toimii. Numeroiden valossa hengityskatkosteni määrä oli pudonnut 0,5-1 katkokseen tunnissa, kun aikaisemmin niitä oli ollut useita kymmeniä.”

Juha huomasi laadukkaampien öiden vaikutukset pian myös muilla tavoin.

“Aamuisin alkoi pikku hiljaa tuntua siltä, että olen todella nukkunut yön aikana. Levännyt, latautunut olotila oli minulle aivan uusi asia, sillä olin vuosien aikana tottunut minulle täysin normaaliin, väsähtäneeseen oloon. Pakkohan se oli lopulta uskoa, että olin alkanut käyttää öitäni siihen tarkoitukseen mihin ne oli suunniteltukin. Eli nukkumiseen!”

Hyvä uni matkallekin mukaan

Työkseen paljon sekä Suomessa että ulkomailla matkustava Juha päätti, että hyvä uni saisi jatkossa seurata häntä myös työmatkoille.

“Seurantatuloksistani oli käynyt selväksi, että silloin kun käytin CPAP-laitettani, hengityskatkokseni loistivat poissaolollaan. Vastaavasti niinä öinä, kun laite ei ollut minulla käytössä, katkokset palasivat. Oli siis selvää, että hyvin nukkuakseni minun olisi käytettävä laitetta joka yö – riippumatta siitä, nukuinko kotona vai hotellihuoneessa jossain päin maailmaa.”

Juha sai vinkin saatavilla olevista matkakokoisista CPAP-laitteista lääkäriltään ja lähti tutkimaan tarjontaa tarkemmin. “Löysin Coronarian ja ostin matkalaitteeni sieltä, vaikka laitteita näkyi olevan myynnissä verkkokaupassakin. Halusin kuitenkin, että minulla on myyjätahoon suora yhteys, jos laitteen kanssa ilmenee ongelmia tai tarvitsen apua sen käyttöön.”

Yhteiselo Airminin kanssa alkoi Juhan mukaan sujua heti ongelmitta. “Kotona minulla on edelleen käytössä isompi laitteeni, ja matkoilla mukanani kulkee kätevästi näppärän kokoinen Airmini. Uuden laitteen käyttö alkoi sujua heti mallikkaasti, sillä se on peruskäytettävyydeltään samanlainen kuin toinen CPAP-laitteeni. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen, että nyt minulla on mahdollisuus hyvään uneen myös silloin, kun työ vie minut pois kotoa.”

Lopuksi Juha haluaa muistuttaa, että uniasioiden kanssa kannattaa jokaisen olla hereillä.

“Huono uni näännyttää hitaasti. Kun voimattomaan oloon pikkuhiljaa tottuu, ei sitä edes saata tajuta olevansa nukkumisensa kanssa ongelmissa. Lisäksi, kun ikää tulee lisää, alkaa kropassa väistämättä olla kaikenlaista kremppaa. Siksi minusta olisikin hyvä, että oman unensa laadun tarkistuttaisi viimeistään siinä kohtaa, kun mittarissa alkaa olla lukemia neljän ja viidenkympin välillä. Tunsi sitten itse nukkuvansa huonosti tai ei.”

 


Mikäli haluat ostaa tai vuokrata CPAP-laitteen, sinun tulee varata aika hoitajalle, joka opastaa laitteen helppoon käyttöön sekä löytää juuri sinulle sopivan maskin. Ole hyvä ja lähetä viesti hoitajillemme, he ovat sinuun yhteydessä.

Lomake 390910301 näytetään tässä.
Lapsetkin tykkäävät, kun äiti on hereillä! 4

Lapsetkin tykkäävät, kun äiti on hereillä!

Jokioisilla asuva 42-vuotias Minna Virtanen tarvitsee arkensa pyörittämiseen roimasti keskivertoa enemmän energiaa. Perheen kuusi lasta pitävät huolen siitä, että vilinää ja vilskettä riittää aina aamun varhaisista tunneista iltamyöhään. Minna onkin tällä hetkellä omistautunut täysin perheensä hoitamiselle ja kertoo, että lastenhoito on juuri nyt paitsi hänen työnsä, myös hänen harrastuksensa.

Hereillä vain puolet päivästä

Minnan mukaan uniongelmat ovat olleet osa hänen elämäänsä niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. “Menen yleensä nukkumaan noin yhdeksän-kymmenen aikaan illalla ja sängystä nousen noin puoli seitsemältä aamulla. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että käyttäisin tuon ajan nukkumiseen. Ehei, kamalaa kääntämistä ja vääntämistä yöni yleensä ovat. Arvioisin että yössä nukun neljästä viiteen tuntia.”

Lapsetkin tykkäävät, kun äiti on hereillä! 2

 

Lyhyet ja katkonaiset yöunet eivät ole voineet olla vaikuttamatta lapsiperheen äidin jaksamiseen päiväsaikaan. Minna onkin paikannut univajettaan nukkumalla päivittäin päiväunet. Kun Minna kertoo päiväunistaan hieman enemmän, selviää että kyseessä eivät ole päivätorkut aivan pikaisimmasta päästä. “Voisin päivällä nukkua loputtomiin, yleensä päiväuneni ovat olleet noin neljän tunnin mittaisia. Ja kun nukun, niin nukun kuin tukki. Kukaan ei saa minua silloin hereille.”

Koska lapsiperhearkea ei millään pyöritetä Höyhensaarilta käsin, Minna päätti lähteä hakemaan tilanteeseensa apua. “Eihän siitä mitään tullut. Lapsistani 3- ja 5-vuotiaat ovat tällä hetkellä päivisin kotona ja kovasti vilkkaita. Heidän vauhdissaan pysymiseen tarvitaan hurjasti energiaa, ja kyllästyin siihen ettei minulla sitä kerta kaikkiaan ollut. On täysin selvää, ettei pienten lasten kanssa voi käyttää päivästä tuntikausia nukkumiseen. Niinpä lähdin etsimään internetistä ratkaisua ongelmaani ja törmäsin Coronaria Uniklinikkaan.”

Jännittynyt, mutta päättäväinen

Minna on muiden sairauksiensa takia viettänyt eri lääkäreiden vastaanotoilla paljon aikaa elämänsä aikana. “Lääkärikäynnit ovat minulle tuttua juttua, mutta siitä huolimatta jännitän niitä joka kerta. Myös unitutkimusta jännitin toden teolla. Eniten pelotti se, että minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä klinikalla käytännössä tulisi tapahtumaan. Ennakkoon olin kuullut, että piuhoja siellä laitetaan kroppaan kiinni, mutta muuta en sitten oikeastaan tiennytkään.” Jännityksestään huolimatta Minna oli kuitenkin päättänyt, että unitutkimukseen hän menisi, pelottipa miten paljon tahansa. “Olin ongelmani kanssa jo siinä pisteessä, että halusin saada siihen avun hinnalla millä hyvänsä.”

Minna vieraili Coronaria Uniklinikalla Helsingissä Henri Tuomilehdon vastaanotolla maaliskuussa 2018. “Oli helpottavaa huomata, että pelkoni hävisivät heti kun pääsin klinikalle. Minut otettiin siellä ystävällisesti vastaan ja henkilöstön ammattitaito oli niin vakuuttavaa, että tunsin heti olevani turvallisissa käsissä.”

Unitutkimusyön Minna vietti kotonaan Jokioisilla. “Vaikka tutkimusantureihin totuttelu vei ensin hetken aikaa, tulin niiden kanssa lopulta ihan hyvin juttuun. Nukuin tutkimusyönä noin viisi tuntia eikä edes suurin pelkoni, eli antureiden irtoaminen toteutunut.”

Oikeilla opeilla takaisin elämään

Minnan unitutkimusrekisteri paljasti, että hänen uniongelmiensa takana olivat herkkäunisuus, unettomuus ja lievä uniapnea. “Kaksi ensimmäistä eivät tulleet minulle yllätyksenä. Heräilen öisin pienimpiinkin risahduksiin ja sen jälkeen unta on vaikea saada takaisin. Juuri siksi yöni sellaista kääntämistä ja vääntämistä ovat olleetkin”.

Minnan unihäiriöistä kahta lähdettiin hoitamaan. “Uniapneani oli niin lievä, että siihen ei aloitettu hoitoa. Herkkäunisuuden ja unettomuuden hoitoon sen sijaan sain lääkäriltä vinkkejä.” Minnan unihäiriöitä lähdettiin lääkärin ohjeistamana selättämään ruokavalion ja ruokailurytmin kuntoonlaitolla, päiväunien poisjättämisellä sekä melatoniinin käyttöönotolla. “Olen nyt muutaman kuukauden ajan syönyt päivisin kevyemmin ja säästänyt päivän raskaimman aterian iltaan. Lisäksi olen sinnikäästi yrittänyt kieltäytyä päiväunien kutsusta. Illalla muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa otan melatoniinia, joka auttaa minua saamaan unen päästä sängyssä helpommin kiinni.”

Vaikka Minna on kulkenut hoitopolkuaan vasta pienen matkan, on hänen elämässään silti tapahtunut jo käänne parempaan. “Nykyään tuntuu, että nukun yöni melko normaalisti ja ongelmitta. Päivisin vielä toisinaan tekisi päiväunille mieli, mutta ei läheskään yhtä usein kuin ennen. Jaksan nykyään juosta lasteni perässä pihalla aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Sen lisäksi, että olen itse siitä äärimmäisen onnellinen, myös lapseni ovat tyytyväisiä. Onhan se nyt mukavaa, kun äitikin on hereillä!”

Minna on tyytyväinen siitä, että uskaltautui unitutkimukseen peloistaan huolimatta. “Unitutkimusta ei kenenkään kannata jättää väliin ainakaan siitä syystä, että lääkäriin meno pelottaisi. Coronaria Uniklinikalla oli lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Minä sain sydämellisen palvelukokemuksen ja mikä parasta, myös paremman päivän koko perheelleni.”

 

Epäiletkö unihäiriötä? Varaa aika ensikäynnille tai laita meille yhteydenottopyyntö niin soitamme sinulle:

 

SIIRRY VERKKOAJANVARAUKSEEN

OTA YHTEYTTÄ, me autamme

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Petikumppani voi kuulla uniapneasi

Petikumppani voi kuulla uniapneasi

Umberto Battilana sulki vuosien ajan korvansa vaimonsa huolestuneilta kommenteilta nukkumiseensa liittyen. Onneksi kuorsaava ja katkonaisesti hengittävä mies antoi kuitenkin lopulta vaimolleen periksi ja kertoi uniongelmistaan lääkärilleen. Sen jälkeen kaikki muuttui.

Nurmijärven Klaukkalassa asuvan 55-vuotiaan Umberto Battilanan tarina on oikeastaan hyvin tyypillinen suomalaisen miehen tarina. Vuosien ajan hän kuunteli vaimonsa huolestuneita kommentteja nukkumisestaan, mutta sivuutti ne aina sitkeästi. “Ei ollut kerran tai kaksi, kun vaimoni kertoi minun yöllä kuorsanneen ja olleen hengittämättä pitkiä aikoja. Itsehän en noista tiennyt mitään, joten ehkä siksi vaimon huoli olikin niin helppo ohittaa. Siitäkin huolimatta, että lopulta uneni olivat enää 2–4 tunnin mittaisia ja väsymys päivisin aivan järjetöntä. Tilanteeni oli oikeastaan aika paradoksaalinen. En jaksanut enää valveilla ollessa tehdä juuri mitään, mutta olin samaan aikaan myös liian väsynyt nukkumaan!”

Itsepäisen Umberton onneksi koitui lopulta työterveyslääkärin rutiinitarkastus.

“Vaimoni vannotti minua tarkastukseen lähtiessäni, että kertoisin uniongelmistani lääkärille. Nyt jälkeenpäin voin todellakin sanoa, että onneksi tein niin!”

 

Satojen hengityskatkojen mies

Umberto kertoo, että työterveyslääkäri otti hänen tilanteensa heti tosissaan. “Kerroin hänelle vaimoni havaitsemat asiat. Sen, että kuorsaan äänekkäästi ja lopetan hengittämisen useita kertoja yössä pitkiksikin ajoiksi. Lääkäri katsoi kurkkuuni ja sanoi, että siellä maisema oli juuri sellainen, kuin uniapneapotilaan nielussa tyypillisesti on. Hän kirjoitti minulle lähetteen suppeaan unitutkimukseen ja kehotti varautumaan uniapneadiagnoosiin.”

Unitutkimuksen tulokset olivat Umberton mukaan karua luettavaa.

“Olin tutkimusyönä nukkunut kuusi tuntia, joiden aikana hengityskatkoksia oli ollut 477 kappaletta. Pisin niistä oli kestänyt 1,22 minuuttia!”

Umberton työterveyslääkäri piti tilannetta erittäin vakavana ja kirjoitti miehelle kiireellisen lähetteen jatkotutkimuksiin julkiselle puolelle.

Päiviä myöhemmin tilanne oli yhä ennallaan. “Odottelin aikani ja viikon päästä ajattelin, että kun kiire kerran lääkärin mukaan on, etsin itselleni sitten hoitoa muualta. Löysin netistä Coronaria Uniklinikan ja sainkin ajan Henri Tuomilehdon vastaanotolle heti seuraavaksi päiväksi.”

 

Ei yhtään liian aikaisin

Vastaanotolla Henri ja Umberto kävivät Umberton unitutkimuksen tulokset huolellisesti läpi. “Keskustelimme tilanteestani todella avoimesti ja oikeastaan vasta silloin sen vakavuus selvisi minulle. Henri kertoi, että kehoni oli äärimmäisessä hälytystilassa ja se kykeni enää oikeastaan vain huolehtimaan välttämättömimmistä perustoiminnoista. Nekin olivat tosin Henrin mukaan vaarassa, jos tilannettani ei ryhdyttäisi korjaamaan äärimmäisen nopeasti.”

Koska aikaa ei ollut enää hukattavaksi yhtään, Umberton CPAP-hoito aloitettiin saman tien. “Pääsin lääkärin vastaanotolta suoraan sairaanhoitajan CPAP-laiteperehdytykseen ja jo seuraavana yönä nukuin laitteen kanssa ensimmäisen kerran.“

Umberto kertoo olevansa ällistynyt siitä, miten nopeasti hänen olonsa alkoi kohentua hoidon käynnistyttyä.

“Nukkuminen laitteen kanssa alkoi sujua minulla heti ensimmäisestä yöstä alkaen ja jo seuraavana päivänä huomasin muutoksen yleisessä vireystilassani. Muutaman päivän jälkeen vaimoni kertoi, että kasvojeni väri oli muuttunut harmaasta normaaliksi. Pian huomasin muitakin muutoksia. Kuten sen, että työmatkoilla minua ei enää väsyttänyt liikenteessä ja jaksoin muutenkin liikkua ja mennä aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.”

 

Käytännössä terve mies

Umberto on nyt käyttänyt CPAP-laitettaan vuoden päivät. Vuoden takaiseen verrattuna hän on tänä päivänä uusi ihminen – aivan konkreettisesti. “Kävin juuri seurantatarkastuksessa, jossa luettiin laitteeni muistikortti. Tulokset olivat sanalla sanoen häikäiseviä. Rekisterin mukaan nukun nykyään usein täysin hengityskatkoista vapaita öitä, ja korkeimmillaankin uniapneaideksini on ollut täysin terveen rajoissa, eli 1,6. Unieni mitta on myös normalisoitunut. Siinä missä uneni olivat ennen hoidon aloittamista muutaman tunnin mittaisia, nukun nykyään öisin keskimäärin 7,5 tuntia.”

Umberton elämänmuutos on nähtävillä numeroiden lisäksi muutoinkin. “Useat ystäväni ovat kyselleet minulta ihmeissään, mitä minulle on tapahtunut kun olen muuttunut niin täydellisesti. Olen heille vastannut, että olen yksinkertaisesti alkanut nukkua ja hengittää öisin!”. Umberto on omalla esimerkillään saanut aikaan sen, että muutamalla hänen tuttavallaankin on alkanut unessa uusi aika. “Kolme ystävääni on minun muutokseni nähtyään hakeutunut lääkäriin. Jokainen heistä on kävellyt sieltä CPAP-laitteen kanssa kotiin. Aion edelleen kertoa tarinaani avoimesti, sillä mielestäni kenenkään ei kuulu pilata elämäänsä huonolla nukkumisella.”

Suomalaisille miehille Umbertolla on selkeä neuvo.

“Uniongelmat ovat kovin yleisiä ja aivan todellisia. Jos vaimosi kertoo sinun kuorsaavan tai kärsivän hengityskatkoksista, ota tämä vakavasti. Itsepäisyydellä voi pahimmassa tapauksessa olla todella kohtalokkaat seuraukset!”

Kun ongelmat antavat merkkejä itsestään, ei Umberton mukaan kannata apua etsiessään jäädä aikailemaan. “Minua käsiteltiin julkisella puolella kiireellisenä tapauksena. Silti minulle tarjottiin jatkotutkimuksiin ohjaavaa seuraavaa keskusteluaikaa vasta kaksi kuukautta sen jälkeen, kun olin saanut unitutkimukseni järkyttävät tulokset. En edes halua ajatella, kuinka kauan kokonaisuudessaan olisi mennyt siihen, että lopulta olisin sitä kautta saanut tarvitsemani avun. Onneksi on olemassa myös Coronarian kaltainen toimija, jolta apua saa silloin kun sitä eniten tarvitsee!”

Huomautteleeko puolisosi sinua äänekkäästä kuorsauksesta tai hengityskatkoksista? Älä epäröi, vaan varaa aika uniklinikalle tai lähetä meille viesti, niin olemme sinuun yhteydessä:

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Unia, joiden rinnalla kauhuelokuvatkin kalpenivat

Unia, joiden rinnalla kauhuelokuvatkin kalpenivat

Hanna Tolonen kertoo olleensa vuosikausien ajan joka ilta varma, että seuraavana yönä hän tulisi jälleen nukkuessaan tekemään kuolemaa. Lopulta rajuista yöllisistä kauhukohtauksista kärsinyt nainen sai tarpeekseen, ja päätti lähteä hakemaan ongelmaansa apua.

Raisiossa asuva 40-vuotias Hanna Tolonen kuului vielä reilu puoli vuotta sitten siihen alle prosentin suuruiseen aikuisväestönosaan, joka kärsii unihäiriöstä nimeltään yölliset kauhukohtaukset. Hannan kauhistuttavat yöt alkoivat noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi hän kertoo heräilleensä kauhukohtauksiin muutaman kuukauden välein, mutta vuosien saatossa niitä alkoi esiintyä koko ajan tiheämmin. “Kohtauksia oli minulla pahimmillaan useita kertoja viikossa. Kaava meni jokaisella kerralla siten, että heräsin noin tunti nukahtamiseni jälkeen omaan huutooni ja sen jälkeen saatoin esimerkiksi lähteä juoksemaan ympäriinsä. Luulin aina noissa tilanteissa, että olin todellisessa vaarassa tai vastaavasti jokin uhkasi miestäni. Nuo yöt olivat todella pelottavia ja kuoleman tuntemukseni silloin aivan todellinen. Ei ihme, että pelkkä ajatuskin nukkumisesta alkoi lopulta ahdistaa, ja sänkyyn menokin tuntua painajaiselta.”

Viimeinen niitti Hannalle oli vuonna 2015 sattunut kauhukohtaus, josta hän heräsi todellisuuteen aivan oikeilla ruhjeilla.

“Juoksin kohtauksen aikana vaatekaappimme reunaa päin ja löin pääni aika pahasti. Silloin ajattelin, että nyt on hakeuduttava avun äärelle, hinnalla millä hyvänsä.”

Unia, joiden rinnalla kauhuelokuvatkin kalpenivat 1

Mutkien kautta maaliin

Hanna lähti etsimään apua ensimmäisenä julkisen terveydenhoidon piiristä. Lääkärikäynti oli hänelle kuitenkin suuri pettymys. “Jouduin lähtemään terveyskeskuslääkärin vastaanotolta kotiin tyhjin käsin, sillä en kelpuuttanut minulle tarjottua mielialalääkereseptiä. Olin todella harmissani, sillä vaikka miten lääkärille vakuuttelin, että mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa, minua ei otettu tosissaan. Lopulta lääkäri sanoi, että jos en suostuisi aloittamaan lääkitystä, hän nostaisi kätensä neuvottomana pystyyn. Ja niin siinä sitten kävikin.”

Hannan kohtaukset jatkuivat edelleen ja tilanne alkoi muuttua hänen mielessään kovasti ahdistavaksi.

“Aloin pelätä, että minulla on jokin alkava neurologinen sairaus. Päätin, että tavalla tai toisella on päästävä sellaiseen tutkimukseen, jossa tästä asiasta voidaan saada mielenrauhani palauttamiseksi selvyys.”

Ensimmäisen kerran Hanna kuuli yöllisistä kauhukohtauksista terapeutin opintoihinsa liittyvällä uniaiheisella asiantuntijaluennolla. “Luennon jälkeen lähdin etsimään Googlesta tietoa vihdoin oikeilla hakusanoilla ja tätä reittiä päädyin Coronaria Uniklinikalle unitutkimukseen.”

 

Syynmukainen hoito alkaa vihdoin

Muutama viikko unitutkimuksensa jälkeen Hanna pääsi Henri Tuomilehdon vastaanotolle kuulemaan tuloksiaan. “Selvisi, etteivät yölliset kauhukohtaukset suinkaan olleet ainoa ongelma unessani. Näiden lisäksi unirekisterini paljasti minun kärsivän myös herkkäunisuudesta, levottomista jaloista ja pitkittyneestä univajeesta.”

Syitä Hannan unihäiriöihin lähdettiin seuraavaksi selvittämään laboratoriokokeilla ja pian niiden todennäköinen aiheuttaja olikin saatu selville.

“Ferritiini, eli varastorauta-arvoni oli aivan pohjalukemissa. Jos arvo on alle 80, suositellaan rautakuurin aloittamista. Minun ferritiiniarvoni oli 17!”

Hanna sai reseptin suun kautta otettavaan rautalisään ja aloitti kuurin saman tien.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta, sillä Hannan vuosia piilossa pysytellyt suolistotulehdus ärhäköityi aktiiviseksi uudestaan rautakuurin aikana. “En ollut vastaanotolla muistanut mainita vuosia sitten minua vaivanneesta tulehduksesta ja niinpä sitä ei myöskään huomattu lääkkeen valinnassa ottaa huomioon. Suun kautta nautittava rauta voi aiheuttaa kaltaisessani tapauksessa tulehduksen uusiutumista, joten minun oli luovuttava saamastani lääkityksestä ja vaihdettava se suonensisäiseen rautalisään. Kustannussyistä lähdin etsimään suonensisäistä hoitoa julkiselta puolelta.”

Apua ei ollut tälläkään kertaa Hannalle tarjolla ilman rautaista sinnikkyyttä. “Ensimmäiseksi marssin Coronariasta saamani epikriisin ja unitutkimustulosten kanssa jälleen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Taustatiedoistani huolimatta lääkäri oli sitä mieltä, että syy ongelmiini oli rautavajeen sijaan käsittelemätön traumakohtaus, jota pitäisi ryhtyä hoitamaan psykiatrian puolella.”

Hanna oli kuitenkin päättänyt, ettei luovuttaisi ennen kuin oikeanlainen hoito olisi hänen saatavillaan. Lopulta, monen mutkan kautta hän sai kaipaamansa rautainfuusion Turun yliopistollisen keskussairaalan sisätautien vastaanotolla. Oli marraskuu 2018 ja Hannan avunhaku kestänyt tuolloin kolme vuotta.

 

Uskomatonta, ne ovat poissa!

Pian Hanna alkoi huomata unessaan kauan odotettuja muutoksia. “Kauhukohtaukseni loppuivat kuin seinään viikko rauta-annoksen saamisen jälkeen. Nyt ne ovat pysytelleet poissa puoli vuotta, enkä muista että näin olisi tapahtunut vielä koskaan aikaisemmin. Nykyään nukahdan normaalisti kun menen illalla sänkyyn ja herään vasta aamulla kellonsoittoon. Vaikuttaa siltä, että kauhukohtausten lisäksi olen päässyt eroon myös levottomista jaloista ja herkkäunisuudesta. Enää en useinkaan heräile aamuyöllä kellon tikitykseen tai kumppanini kääntyilyyn. Se on ihana asia.”

Hanna on onnellinen uudesta elämästään, sillä rauhoittuneet yöt näkyvät hänen päivissään ihan konkreettisesti monella tapaa. “Aikaisemmin minut tunnettiin siitä, että esimerkiksi luennoilla tapasin opiskelun sijaan nukkua. Myöskään leffailtojen seuralaista minusta ei saanut, sillä nukahdin sohvalle aina saman tien elokuvan alkukohtausten aikana. Nykyään olen aamuisin herätessäni virkeä ja päiväaikaan tunnen itseni energiseksi. Jaksan tätä nykyä myös valvoa illalla jopa kymmeneen asti!”

Parasta kaikessa Hannan mielestä on kuitenkin se, että nyt hän kokee olevansa elämässä kiinni aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

“Olin nelikymppiseen mennessä ehtinyt kokea öideni aikana kuoleman varmaankin tuhansia kertoja. Se oli kammottavaa. En osaa edes sanoin kuvailla miten vapauttavaa on, kun vihdoin voin kuolemanpelon sijaan keskittyä täysillä elämiseen. Tässä muutoksessa avainasemassa oli unitutkimukseen osallistuminen. Tutkimusta  suosittelenkin ihan jokaiselle, joka kokee ettei oma uni ole sellaista kuin sen kuuluisi olla – eli palauttavaa, nautinnollista ja virkistävää.”

 

Oletko sinä tyytyväinen omaan uneesi?
Jos et, varaa aika ensikäynnille täältä.</h2

tai OTA YHTEYTTÄ, me autamme

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Väsymyksen syynä ei ollutkaan kevät, syksy tai stressi. Vaan uniapnea. 1

Väsymyksen syynä ei ollutkaan stressi vaan uniapnea

Espoossa asuva Tommi Björk ei olisi ikimaailmassa voinut kuvitella sairastavansa uniapneaa. Olihan väsymykselle aina luonnollinen selitys; keväällä se johtui keväästä, syksyllä syksystä ja kaikkina muina aikoina työstressistä.

Tommi Björkillä kaiken piti olla kunnossa. Nyt 48-vuotias Tommi oli harrastanut koko ikänsä aktiivisesti kaikkea mahdollista liikuntaa nyrkkeilystä kuntosaliin, hiihtoon, jalkapalloon ja lumilautailuun. Myös ruokailutottumukset olivat kunnossa ja mielikin hallinnassa säännöllisen meditaatioharjoittelun ansiosta. Koska kaiken todellakin piti olla mallillaan, ei Tommi ollut kiinnittänyt sen kummallisemmin huomiota väsymykseen, jolle tuntui aina löytyvän luonnollinen selitys.

Lääkäri tekee ystävänpalveluksen

Tommi ja Coronaria Uniklinikan Henri Tuomilehto ovat olleet ystäviä lapsuudesta saakka. “Olemme Henkan kanssa edelleen paljon tekemisissä ja teemme toisinaan myös reissuja yhdessä. Siinä samalla tulee tietysti myös juteltua paljon kaikenlaista ja kertoiltua omista asioistaan puolin ja toisin.”

Yksi Henkkaa ja Tommia yhdistävä aihe on aina ollut urheilu ja siitä miehet myös usein vaihtavat ajatuksia. Tommi muistaa eräässä juttutuokiossa kertoneensa Henkalle aiheesta, joka oli mietityttänyt häntä jo pidemmän aikaa. “Minua ihmetytti, miksi painoni junnasi paikoillaan vaikka yritin mitä taikatemppuja. Se oli hyvin outoa, sillä treenasin koko ajan todella aktiivisesti ja ruokailutottumuksenikin olivat kunnossa. Halusin tietää, mitä ystäväni ajatukset lääkärinä voisivat olla asiasta.”

Henkan näkemys ongelman syystä yllätti Tommin täysin. “Henkan mielestä paino-ongelmani syy saattaisi löytyä unesta, sillä painon jumittaminen kertoi siitä, ettei kroppani toiminut normaalisti. Unihäiriöiden puolesta puhui myös se, että Henkka oli reissuillamme havainnut minun kuorsaavan öisin.”

Miesten keskustelun aikoihin Oivauni oli juuri suunnittelemassa uuden klinikan avaamista Helsinkiin. “Sovimme, että minä olisin klinikan ensimmäinen asiakas heti kun se saataisiin auki.”

Tutkimus avaa silmät väsymykselle

Kun Helsingin uniklinikka avattiin vuoden 2016 alussa, oli Tommi sovitusti ensimmäinen asiakas, jolle unitutkimusta lähdettiin klinikalla tekemään. Muutaman viikon päästä tutkimuksesta Tommi meni tapaamaan Henkkaa ensimmäistä kertaa lääkärin, ei ystävän roolissa. “Henkka kysyi minulta tapaamisemme aikana, miten omasta mielestäni nukun. Kerroin hänelle omaavani loistavat unenlahjat, sillä nukahdin joka ilta todella helposti. Vaikka ystävinä monista asioista usein olimmekin samaa mieltä, emme kuitenkaan tässä asiassa jakaneet Henkan kanssa samaa näkemystä.”

Tommille tehdyn unitutkimuksen aikana rekisteröity unidata kertoi, että Tommin ongelmien takana oli vaikea-asteinen uniapnea. “Diagnoosi tuli minulle täysin puun takaa ja yllätyksenä. Selvisi, että uniapneani vakavuudesta johtuen en päässyt palautumaan nukkuessani ollenkaan. Siinä missä terveesti nukkuvalla ihmisellä syke ja verenpaine laskevat yön aikana, minulla kävi aivan päinvastoin. Alipalautumiseni oli todennäköisesti myös syy siihen, miksi painoni ei ollut lähtenyt laskuun kurinalaisesta elämäntyylistäni huolimatta.”

Uniapneadiagnoosi avasi Tommin silmät myös toisen asian suhteen. “Tajusin olleeni oikeastaan jatkuvasti todella väsynyt. Mutta koska väsymykselle löytyi aina niin monia “hyviä selityksiä”, olin onnistunut myymään sen itselleni aivan luonnollisena olotilana. Keväällä väsymys johtui keväästä, syksyllä syksystä ja muina aikoina työstressistä. Jälkeenpäin ihmettelen, miten olen voinut olla huomaamatta väsymysongelmani vakavuutta. Toisinaan saatoin uupumukseni takia olla täysin toimintakyvyttömänä useita päiviä. Eihän se ollut todellakaan millään tavalla normaalia.”

Totuttelua uudenlaiseen uneen

Tommin uniapneaa lähdettiin hoitamaan CPAP-ylipainehengityslaitteella toukokuussa 2016. Suhde uuteen petikumppaniin ei alkanut Tommin mukaan aivan ongelmitta. “En tiedä, johtuiko diagnoosini yllättävyydestä vai mistä, mutta minun oli aluksi todella vaikea sopeutua ajatukseen CPAP-laitteen kanssa nukkumisesta. Ensimmäisen kuukauden ajan kävin viikottain Oivaunessa säädättämässä laitettani, sillä tuntui ettei yhteiselomme lähtenyt pelittämään millään.”

Sitten tapahtui jotain ja aivan yhtäkkiä palaset loksahtivat paikoilleen. “Yhtenä yönä joku vain klikkasi ja homma alkoi toimia. Alkuvaikeuksien jälkeen laitteesta tuli kuin paras ystäväni. Koska nukkumisesta tuli hoidon aloittamisen ansiosta nautinnollista, huomasin pian alkavani illalla oikein odottaa sitä että pääsen sänkyyn.” Henkisistä harjoituksista kiinnostunut Tommi kuvailee nukkumisensa olevan nykyään kuin virkistävää meditaatiota. “On upea tunne herätä aamulla virkeänä ja täynnä energiaa.”

Numerotkin sen todistavat

Tommin hyvät kokemukset eivät jääneet pelkästään unen laadun parantumiseen. “Vaikka en ole hoidon aloittamisen jälkeen juuri muuttanut liikunta- tai ruokailutottumuksiani, on painoni pudonnut yli kymmenen kiloa. Oikeastaan ainoa muutos aikaisempaan on, että olen nyt hieman enemmän kiinnittänyt huomiota ruokailurytmiini ja annoskokoihini. Muita hokkuspokkuskonsteja ei muodonmuutokseeni ole tarvittu.”

Myös Tommin hormonitoiminnassa on tapahtunut CPAP-hoidon aloittamisen jälkeen positiivinen muutos. “Minulla todettiin muutama vuosi sitten aivolisäkkeen toiminnassa testosteronin tuotantoa heikentävä vaje. Unitutkimuksessa selvisi, että vaje olikin johtunut uniapneastani, sillä unihäiriöni häiritsi hormonituotantoani öiseen aikaan.”

Tommi on huomannut kantapään kautta, että hoidon jatkaminen on ainakin toistaiseksi hänelle ainoa vaihtoehto. “Käytettyäni laitettani noin vuoden ajan lähdin keväällä 2017 Thaimaan-reissulle ja jätin pakkaamatta laitteen matkaani. Treenasin reissussa paljon ja olo tuntui tosi hyvältä. Pidin laitteen käytöstä tuolloin kaikkiaan muutaman kuukauden verran taukoa. Se oli virhe, sillä uniapneani palasi takaisin. Tästä eteenpäin ajattelin uskoa lääkärini ohjeita hoitoasioissani.”

Kavereille kanssa!

Tommin uusi energinen olemus ei ole jäänyt miehen lähipiiriltä huomaamatta. “Kaverini ovat ihmetelleet mistä muutokseni johtuu. Puhun uniapneasta ja saamastani hoidosta avoimesti ja kannustan ihmisiä pohtimaan, millä tolalla oma nukkuminen on. Oma tarinani on rohkaissut monia kertomaan myös minulle tilanteestaan. Tuntuu, että uneen liittyvät ongelmat ovat todella yleisiä tänä päivänä.”

Jo se, että nukkuu hyvin, herää aamulla virkeänä ja jaksaa suoriutua päivän haasteista hyvällä sykkeellä, on Tommin mielestä syy hoitaa uniongelmansa kuntoon. Mutta on hyvin nukkumisella muitakin hyötyjä. “Energinen elämä on täyttä elämää. Mutta kannattaa miettiä asiaa myös laajemmasta näkökulmasta. Jos tuntuu, että elämässä on epämääräisesti jotain pielessä ja oma suunta pitäisi miettiä uudestaan, on unen kuntoonlaitto silloinkin kaiken a ja o. Hyvin levänneenä jaksaa toimia paremmin oman elämänsä herrana, myös silloin jos kurssia tarvitsee kääntää vähän radikaalimminkin. Uni on loppujen lopuksi aika yksinkertainen tapa ottaa oma elämänsä kunnolla haltuun.”


Miten sinä nukut? Onko unesi palauttavaa?
OTA YHTEYTTÄ, me kerromme

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Unessa kaikki hyvin, mutta…

Unessa kaikki hyvin, mutta…

Kuvataiteilija Susanna Seriola arvostaa untaan korkealle. Luovan työn tekeminen onnistuu levänneenä paremmin ja usein hän myös siirtää kankaalle unissaan näkemiään asioita tai tunnelmia. Koska unenaikaiset tapahtumat kiinnostavat Susannaa myös lääketieteen näkökulmasta, päätti hän osallistua unitutkimukseen.

Susanna Seriola kertoo, että uni on kiinnostanut häntä aina. Se näkyy myös Susannan teoksissa, jotka tunnetaan unenomaisesta tunnelmastaan. “Monesti illalla nukkumaan mennessäni esitän alitajunnalleni toiveen, että saisin yön aikana unessa aiheen tai inspiraation maalattavaan teokseen. Hyvin usein olenkin aamulla selvillä siitä, mitä seuraavaksi lähden kankaalleni hahmottelemaan.” Unitutkimukseen Susanna osallistui silkasta uteliaisuudesta. “Nukkumisen kanssa minulla ei tietääkseni ole ollut ongelmia, mutta halusin silti varmistaa että kaikki on ok ja onko esimerkiksi iltapainotteisella päivärytmilläni vaikutusta uneni laatuun. Pienyrittäjänä en myöskään varsinaisesti kuulu työterveyden piiriin ja siksi terveystarkastuksissakaan en juuri ole rampannut viime vuosina. Tästäkin syystä ajattelin, että joitakin perustutkimuksia olisi nyt hyvä tehdä.”

Erikoisten unirutiinien perhe

Susanna kertoo olevansa iltavirkku isolla I:llä. “Olen kyllä aivan selkeästi iltaihminen. Työaikanikin sijoittuu aina iltaan ja jos pääsen maalatessani oikein ihanaan flow-tilaan, saatan löytää itseni työhuoneeltani vielä aamuyön tunteinakin.“ Aamut ovat Susannalle vastaavasti hitaampia, mutta niistäkin hän kertoo selviävänsä vapaiden työaikojensa ansiosta hyvin. “Nukun joka yö 7–9 tuntia. Heräämisaikani riippuu siitä, miten myöhään työhuoneella on edellisenä iltana mennyt. Herätyskelloa minun ei iltapainotteisen työni vuoksi tarvitse käyttää ja useimmiten herään aamulla noin kahdeksan aikoihin.”

Susannan vapaa-aika sijoittuu pääasiassa päivän valoisiin tunteihin ja ne hän käyttääkin mielellään ulkoillen. “Teen päivässä useamman lenkin koirani kanssa. Luulen, että suhteellisen aktiivinen elämäntapani on yksi osasyy siihen, että tunnen nukkuvani öisin hyvin vaikka unirytmini hieman nurinkurinen onkin.”

Siinä missä Susanna suuntaa sänkyynsä toisinaan vasta aamuyöstä, kömpii hänen miehensä vastaavasti sängystä samoja aikoja ylös. “Meidän perheessämme unirutiinit ovat kieltämättä aika erikoiset. Myös mieheni on yksityisyrittäjä, ja tekee töitä hyvin aamupainotteisesti. Työpäivänsä hän starttaa monesti siinä kohtaa, kun minä vasta vedän peiton korviin.”

Olipas se vaivatonta!

Susanna osallistui unitutkimukseen Coronaria Uniklinikalla Tampereella joulukuussa 2018. Tutkimuksen vaivattomuus tuli hänelle yllätyksenä. “Koko tutkimusprosessi sujui jotenkin hirveän helposti. Ennen tutkimukseen osallistumista sain uniklinikalta todella selkeät valmistautumisohjeet. Tutkimuslaitteiston asennus klinikalla kävi näppärästi ja sen yhteydessä minulle kerrottiin selkeästi, mitä ja miksi milläkin anturilla tutkitaan. Sen lisäksi, että klinikan henkilökunta oli selkeästi hyvin ammattitaitoista, siellä oli myös mukavan ystävällinen, lämmin ja turvallinen tunnelma.”

Tutkimusillan ja -yön Susanna vietti kotonaan. “Laitteisto ei häirinnyt olemistani oikeastaan mitenkään. Kävin illalla kevyellä koiralenkillä ja katselin leffoja. Kun alkoi nukuttaa, asetin hengityksen ilmavirtausta mittaavat viikset ohjeiden mukaan paikoilleen ja siirryin sänkyyn. Nukahdin ja nukuin tutkimusyönä mielestäni melko normaalisti. Sängyssäoloaikaa oli unirekisterin mukaan kertynyt 8 tuntia ja unessa olin siitä viettänyt 7 tuntia 20 minuuttia.”

 

Unirekisterin yllätyspaljastus

Kuukauden kuluttua tutkimuksestaan Susanna pääsi lääkäri Janne Kanerviston vastaanotolle kuulemaan tuloksiaan.

Unirekisterin mukaan Susannan unessa kaikki tärkeimmät asiat olivat hyvin. “Kaikki mitatut muuttujat olivat viitearvojen sisäpuolella. Heräilyjä minulla oli ollut tietämättäni yön aikana yllättävän paljon, mutta ne luultavasti selittyvät sillä, että tutkimuslaitteisto saattoi kuitenkin jonkin verran häiriköidä nukkumistani.” Susannan mielestä hänen heräilyjensä määrä kertoo hyvin siitä, että harvoin todellakaan itse tiedämme, mitä meille nukkumisen aikana tapahtuu. “Itse arvioin tutkimusyön aikana heränneeni 6 kertaa, todellisuudessa mikroheräilyjä olikin ollut 23 kappaletta. Sitä voi itse kuvitella nukkuvansa vaikka miten levollisesti, mutta todellisuus voikin olla aivan toisenlainen.”

Vaikka Susannan unirekisteri antoikin hänelle nukkujana “puhtaat paperit”, löytyi tutkimustuloksista kuitenkin jotain, millä saattaa olla hänen terveyteensä hyvinkin merkittävä vaikutus tulevaisuudessa. “Sydänkäyräni kertoi, että minulla oli yön aikana ollut jonkin verran lisälyöntejä. Vaikka löydös ei sinällään lääkärin mukaan huolestuttava ollutkaan, olisi hänen mukaansa lisätutkimuksia vielä hyvä tehdä. Lähisuvussani nimittäin esiintyy rytmihäiriöitä, joten tilanteen varmistaminen sydänfilmillä on siitä syystä tarpeellista. Vaikka tämä asia tulikin minulle täydellisenä yllätyksenä, olen tyytyväinen että se selvisi nyt.”

Unirekisteri kertoi myös jotain, mikä kannustaa normaalipainoista Susannaa edelleen jatkamaan terveellisiä elämäntapojaan. “Kävi ilmi, että nukun yössä yllättävän suuren ajan selälläni. Tästä ei tällä hetkellä koidu minulle vaikeuksia, mutta jos painoni lisääntyy esimerkiksi kymmenellä kilolla, voi unenaikaisen hengityksen kanssa tulla ongelmia.”

Tutki, vaikka ongelmia ei olisikaan

Susannan mielestä unitutkimus on vaivaton tapa saada yleiskuva omasta terveydestään. “Minulle on selvää, että uni on oman hyvinvointini kivijalka. Siksi halusin varmistaa, että se on minulla kunnossa, vaikka ongelmia en nukkumisessani varsinaisesti tunnistanutkaan.”

Se, että tutkimuksessa selviää myös muita perusterveyteen liittyviä äärimmäisen tärkeitä asioita, on Susannan mielestä oman terveydentilan kartoittamisen näkökulmasta hyvä asia. “Olen malliesimerkki siitä, että vaikka kaiken kuvitteleekin itse olevan kunnossa, voi jokin terveyden osa-alue silti kaivata lisää huomiota.”

 

Kiinnostaisiko sinua tutkituttaa oman unesi laatu? Varaa aika ensikäynnille tästä.

Miksi ihmeessä uni ei virkistä?

Miksi ihmeessä uni ei virkistä?

Vanhempi konstaapeli Mari Bergström kertoo tehneensä aina paljon töitä nukkumisensa eteen. Terveellisestä ruokavaliosta, säännöllisestä liikunnasta ja päivärytmin kuntoonlaitosta huolimatta hänen unessaan on kuitenkin ollut ongelmia vuosikausien ajan.

Järvenpäässä asuva 44-vuotias Mari Bergström vaikuttaisi ensisilmäyksellä olevan terveyden perikuva. Hymyilevä ja iloisen oloinen nainen kertoo päiviensä täyttyvän poliisintyön lisäksi monipuolisesta liikunnasta, seksuaaliterapeuttiopinnoista ja kokkailukokeiluista. Tärkeintä Marille hänen elämässään ovat hänen viisi lastaan sekä kolmivuotias lapsenlapsensa, jotka tuovat omalta osaltaan vauhtia ja sisältöä hänen päiviinsä.

Aina Mari ei kuitenkaan ole tuntenut oloaan yhtä energiseksi. Itse asiassa, hän kertoo kamppailleensa yövalvomisten ja väsyneiden päivien kanssa lähes puolet elämästään.

Lainvalvoja, joka ei nukkunut vapaallakaan

Mari kertoo huomanneensa ongelmia unessaan jo opiskeluaikoinaan. “Aloitin opinnot Poliisikoulussa vuonna 2001. Kouluaikoina kärsin ajoittain nukahtamisvaikeuksista ja katkonaisista yöunista. Huonon nukkumisen jaksot kestivät yleensä joitakin viikkoja ja sitten saattoi jonkin aikaa mennä paremmin. Kunnes uniongelmat palasivat jälleen.”

Ensimmäisen vuosikymmenensä työelämässä Mari toimi kenttäpoliisina valvonta- ja hälytyssektorin tehtävissä. Vaikka Mari piti työstään paljon, huomasi hän jossain vaiheessa siinä myös varjopuolia. “Työni oli kolmivuorotyötä. Olin ollut huono nukkuja jo ennen työelämään astumista ja tilanne paheni entisestään päivärytmin muuttuessa epäsäännölliseksi. Esimerkiksi yövuorojen jälkeen nukkuminen oli minulle käytännössä mahdotonta. Kun vuoroni päättyi kuuden-seitsemän aikaan aamulla, yritin tehdä kaiken unen näkökulmasta oikein. Menin töistä suoraan kotiin, söin, kävin suihkussa ja olin sängyssä jo tunnin päästä työvuoron loppumisesta. Nukahdin kyllä nopeasti, mutta heräsin usein viimeistään muutaman tunnin kuluttua enkä saanut enää unta.”

Levon riittämättömyys toi Marin arkeen monia ei-toivottuja asioita. “Olin koko ajan todella huonolla tuulella, en sietänyt ärsykkeitä enkä jaksanut oikein mitään arjen normaaleja askareita. Myös liikunnan harrastaminen muuttui haasteelliseksi, koska voimani olivat koko ajan vähissä. Tämä oli minulle rankka paikka, sillä olen aina rakastanut liikkumista.”

Lopulta Mari tunsi, että palautuminen työvuoroista kävi liian raskaaksi. Hän ryhtyi selvittelemään vaihtoehtoja työnkuvansa muuttamiseksi ja onneksi asiat lähtivätkin järjestymään. “Pääsin aluksi työnkierron kautta väliaikaisesti mukaan rikoksia paljastavaan kenttätoimintaan, jossa tehtiin pelkkiä päivävuoroja. Myöhemmin minulle avautui mahdollisuus siirtyä kuolemansyyntutkintaan, jonka puitteissa pääsin pysyvästi päivätyön pariin.”

Vuorokausirytmin säännöllistyminen toi selkeitä parannuksia Marin nukkumiseen, mutta kaikki ei silti asettunut vieläkään uomiinsa. “Vaikka nukkumiseni kohenikin huomattavasti, oli moni iso asia vieläkin pielessä. Heräilin edelleen säännöllisesti aamuyöllä ja valvottujen öiden jälkeen olo oli aina seuraavina päivinä ponneton ja nuutunut.”

Mari kertoo vierailleensa työterveyslääkärin pakeilla uniasioiden tiimoilta säännöllisesti viiden vuoden ajan. “Perustutkimuksissa minusta ei koskaan löytynyt mitään vikaa ja vastaanotolta lähdin aina joko uni- tai masennuslääkeresepti taskussa. Lopulta olin aika epätoivoinen. Lääkkeillä en tahtonut tilannettani lähteä laastaroimaan, sillä tuntui etteivät ne lopulta ratkaisisi pohjimmaista ongelmaani.”

Mitä, onko joku paneutunut uneen ihan tosissaan?

Mari yritti itse aktiivisesti etsiä apua ongelmaansa ja syksyllä 2018 Google ohjasi hänet Coronaria Uniklinikan sivuille. “Mietin että wow, onko joku ihan oikeasti keskittynyt pelkästään unen tutkimiseen ja unihäiriöiden korjaamiseen! Olin havainnosta innoissani ja päätin lähteä selvittämään, löytyisikö minullekin tätä kautta apua.”

Mari pääsi unitutkimukseen nopeasti ja jo muutaman viikon kuluttua tutkimusyöstä hänelle oli selvinnyt, mikä hänen unessaan oli ollut vialla. Unirekisteri kertoi jotain, minkä Mari oli osannut jo itsekin aavistaa, mutta sisälsi se ison yllätyksenkin. “Unitutkimukseni paljasti, että kärsin herkkäunisuudesta. Tämä ei minulle sinällään ollut uutinen, sillä tiesinhän itsekin viettäväni aamuöitä usein valveilla. Täydellisenä yllätyksenä tuli sen sijaan, että minulla on myös keskivaikea levottomat jalat -unihäiriö. Tätä en olisi itse koskaan osannut tulla ajatelleeksi.”

Marin unirekisteriin oli taltioitunut ongelmia sekä alku- että loppuyön aikana. “Tutkimusyönä nukahdin ja vajosin syvään uneen normaalia nopeammin. Se kertoo siitä, että kärsin univajeesta, eli todella aivan oikeasti olin huonolaatuisen uneni takia kovasti väsynyt. Heti alkuyöstä untani häiritsi kaksi vilkasta raajojen liikuttelujaksoa ja aamuyöstä puolestaan uni muuttui kevyeksi ja katkonaiseksi.”

Sen lisäksi, että Mari sai unitutkimuksen avulla selvyyden unensa todellisesta tilasta, sai hän lääkäri Tuomas Toropaiselta myös ohjeet unihäiriöidensä selättämiseen. “Herkkäunisuuden hoitoon sain neuvoksi jatkaa edelleen säännöllistä elämänrytmiäni pienellä muutoksella. Jatkossa sijoitan iltaan entistä tuhdimman aterian ja parannan siten nukkumiseni edellytyksiä. Lisäksi tuen nukahtamista melatoniinilla. Levottomia jalkoja hoidetaan nyt alkuvaiheessa rautalisällä, ja tarvittaessa jatkossa myös dopamiinilääkityksellä.”

Muista, että unen kuuluu virkistää!

Mari kertoo olevansa yllättynyt siitä, millaisia asioita unesta tutkimuksen avulla voidaan saada selville. Myös se, miten pienillä asioilla iso ongelma voidaan parhaassa tapauksessa ratkaista, on hänestä vaikuttavaa. “Minä kärsin uniongelmista 20 vuotta elämästäni. Toisen unihäiriöni olemassaolosta minulla oli aavistuksia ja toisesta en olisi ikinä päässyt selvyyteen ilman tutkimusta. Olen onnellinen, että en tuhlannut enää toista kahtakymmentä vuotta elämästäni vajaatehoilla tahkoamiseen. Varsinkin kun uneni on korjattavissa niinkin pienillä asioilla kuin säännöllisillä rutiineilla, melatoniinilla ja rauta- tai dopamiinilääkityksellä.”

Niille, jotka miettivät unitutkimuksen tarpeellisuutta, Marilla on hyvä vinkki. “Unen kuuluu virkistää. Jos et saa nukuttua tai pitkistäkin yöunista huolimatta koet itsesi päivällä väsyneeksi, on aivan selvää että unesi on tutkimisen tarpeessa. Muutenkin on hyvä miettiä sitä, mitkä asiat ovat itselle elämässä tärkeimpiä. Minun mielestäni parempaa panostamisen kohdetta ei ole, kuin oma energisyys ja vireystila. Kun voit hyvin, se heijastuu myös kaikkeen ympärilläsi.”

 

Miten sinä nukut ja palaudut?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Jääkiekkoilija Markus Nutivaara

NHL-jääkiekkoilija ymmärtää unen merkityksen: “Uni on kolmasosa elämästä, joten sillä on tosi iso vaikutus.”

Kuten kenelle tahansa meistä, myös aktiivi- ja huippu-urheilijoille uni on tärkeää. Oulusta lähtöisin oleva, NHL:ssä Columbus Blue Jacketsissa pelaava Markus Nutivaara kävi unilääkärimme Henri Tuomilehdon unitutkimuksissa, koska ymmärtää unen tärkeyden.

”Uni on kolmasosa elämästä, joten sillä on tosi iso vaikutus. Pidän lepoa yhtenä tärkeimmistä asioista. Ilman sitä ei onnistu mikään ja levänneenä on parempi olla ihan sama, mitä tekee ja mihin menee.”

Tuomilehto kävi tiimeineen syys-lokakuun vaihteessa Columbuksessa tapaamassa Nutivaaran joukkuetta ja teki jokaiselle pelaajalle unitutkimukset ja tulosten pohjalta henkilökohtaisen suunnitelman unen parantamiseksi.

”Uni on aina kiinnostanut minua ja oli mukava saada erilaista oppia, kuin mitä oli koulussa terveystiedon kirjassa. Kun Henri tiimeineen tuli kertomaan joukkueelle unesta, ei ollut yhtään pelaajaa, jota se ei kiinnostanut. Palaverin jälkeen koko joukkue porisi seuraavat kaksi päivää unijutuista. Kaikille tuli varmasti aika paljon uutta asiaa.”

Tulokset yllättivät

Unitutkimus oli Nutivaaralle ensimmäinen, joten tuloksissa yllätti kaikki. Hän sai kuulla olevansa kevyt nukkuja, joka heräilee yön aikana paljon. Suurin yllätys oli se, että hän heräsi testiyön aikana yli 30 kertaa.

”Heräilin ihan vain sen takia, että olen herkkäuninen. Itsehän en tiennyt, että olen heräillyt. Luulin, että nukuin hyvän ja pitkän yön silloin. Se oli yllätys, että heräilee niin paljon. Oli kiva kuulla, mistä se johtuu: aivot vetää omaa showta yöllä eivätkä sulkeudu kokonaan alkuyöstä.”

Unen aikana Nutivaaran keho kuitenkin palautuu hyvin. Koska aivotoiminta on yön aikana vilkasta, on Nutivaara ollut aamuisin väsynyt.

”Kroppa tuntuu hyvältä, mutta ajatus on sakannut aamuisin.”

Unta parantaakseen oululaislähtöinen jääkiekkoilija sai Tuomilehdolta hyviä vinkkejä: pitää syödä kunnon ateria illalla noin puoli kymmenen aikaan, ja sen jälkeen pitäisi lopettaa kaikenlainen stressaava tekeminen ja rauhoittaa ilta.

”Ei somea eikä pleikkarin pelaamista illalla. Tätä olen kokeillut ja hyvin on lähtenyt toimimaan. Totta kai aluksi oli vähän vaikeaa, kun on omat iltarutiinit. Mutta olen aina ennenkin tykännyt katsella elokuvaa tai sarjaa ennen nukkumaanmenoa, niin se rauhoittaa eikä pitäisi kuulemma haitata siihen stressitilaan. Ja ruokailun jälkeen, kun yleensä alkaa väsyttää, niin heti vain telkkari kiinni ja pitää alkaa suoraan nukkumaan. Kroppa kertoo silloin, että pitää mennä unille ja on rauhallinen olla. Pitää kuunnella kroppaa.”

Columbus Blue Jackets Team 2018

Kilpailu on NHL-jäillä kovaa

Maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä on kova kilpailu pelipaikoista, mikä luonnollisesti stressaa jokaista pelaajaa. Nutivaara ei ole poikkeus.

”Totta kai se vaikuttaa. Kilpailu on kovaa, eikä ole yhtään helppoa peliä. Pikkustressissä täällä ollaan koko ajan ja on omia tapoja, miten saa sen stressin pois. Tykkään katsella telkkaria ja pelata pelejä. Se on yksi, millä saan ajatukset muualle eikä työ pyöri silloin mielessä.”

Yksi stressitekijä on kuitenkin pois. Nutivaara teki keväällä 2018 pitkän sopimuksen, mikä tarkoittaa varmaa paikkaa joukkueessa.

”Itselleni on uusi juttu, että on paikka joukkueessa eikä tarvitse stressata sitä, joutuuko taas muuttamaan uuteen kaupunkiin. Semmoinen stressi on lähtenyt, ja se on iso juttu minulle.”

Nutivaara otti heti Tuomilehdon vinkit käyttöön, ja hän kokee, että niistä on ollut jo apua.

”Totta kai on mennyt parempaan suuntaan. Tosin meillä on ollut niin rankka tämä treenijakso ennen pelien alkua, että on ympärivuorokautinen väsymys riippuen siitä, miten nukkuu. Mutta olisi varmasti ollut pahempi väsymys, jos ei olisi heti saanut kiinni tästä unijutusta. Olisi kiva jossain vaiheessa tehdä unitutkimus uudestaan ja nähdä, miten paljon Henrin antamat neuvot vaikuttavat tuloksiin.”

Haluatko tietää miten sinä palaudut?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Kun öistä on levollisuus kaukana

Kun öistä on levollisuus kaukana

Anni Vuohijoki on yksi maailman vahvimmista naisista, mutta se ei suinkaan ole ainoa asia, mikä tekee hänestä harvinaislaatuisen. Anni myös sairastaa unihäiriötä, jota esiintyy vain alle yhdellä prosentilla aikuisväestöstä.

Anni Vuohijoki on ehtinyt 30-vuotisen elämänsä aikana hengästyttävän paljon. Suurimmat hänen saavutuksistaan ovat kaksi maaliskuussa 2018 Bukarestissa voitettua painonnoston EM-pronssimitalia, jotka olivat ensimmäiset arvokisamitalit Suomelle tässä lajissa 17 vuoteen. Lisäksi Annin saavutustensa listalta löytyy muun muassa voimanoston Euroopan mestaruuksia sekä lajin muita arvomitaleita. Anni on myös edustanut Suomea olympialaisissa sekä EM-kilpailuissa painonnostossa. Urheilumaailman ulkopuolella hän on ehtinyt hankkia itselleen rakennustekniikan diplomi-insinöörin tutkinnon sekä toimia yksityisyrittäjänä omassa hyvinvointialan yrityksessään jo useiden vuosien ajan. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki. Tällä hetkellä Anni opiskelee lääketiedettä Oulun yliopistossa ja valmistautuu samalla Tokiossa vuonna 2020 järjestettävien olympialaisten painonnostokarsintoihin.

Annille, jos kenelle laadukas palautuminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Aina se ei kuitenkaan aivan onnistu, sillä Anni kärsii harvinaisesta unihäiriöstä, joka tekee hänen öistään toisinaan kaikkea muuta kuin levollisia.

Kauhistuttavia öitä

Annin unihäiriö, yölliset kauhukohtaukset, kuuluu parasomnia-unihäiriöiden ryhmään. Parasomniat ovat perinnöllisiä ja niitä ovat kauhukohtausten lisäksi myös unissakävely sekä muut REM-unen aikaiset käyttäytymishäiriöt. Lapsilla parasomniat ovat yleisiä ja ne yleensä häviävät ajan myötä. Aikuisista sen sijaan vain alle prosentti kärsii näistä unihäiriöistä. Anni on poikkeus tässäkin tilastossa. “Meidän perheeseemme on osunut kaksi parasomnia-tapausta, sillä veljelläni on sama unihäiriö kuin minulla. Hänellä oireet alkoivat jo lapsuusiässä, kun minulla niitä alkoi ilmaantua vasta aikuisena.”

Käytännössä yölliset kauhukohtaukset johtuvat siitä, että unen rakenne on rikki. “Minulla on hankaluuksia rauhoittua syvän unen tilaan. Ja kun hermostoni jää alkuyöstä roikkumaan kevyeen uneen, alkaa yöllä tapahtua. Kohtausten aikana näen näkyjä tai kävelen ja juoksen unissani.”

Anni kertoo, että hänen veljensä unihäiriötä ei koskaan tutkittu tarkemmin. Itse hän sai diagnoosinsa pitkän mutkan kautta. “Untani tutkittiin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten julkisen sairaanhoidon puolella. Silloin unihäiriötäni ei otettu vakavasti, vaan minun epäiltiin kärsivän esimerkiksi yöllisistä migreenikohtauksista ja mielenterveyshäiriöistä. Oli todella ahdistavaa, kun itse tiesi tilanteensa, mutta ei saanut siihen ammattipuolelta oikeaa ymmärrystä.”

Urheilu-uransa edetessä Anni alkoi törmätä ihmisiin, joilla oli paljon tietämystä urheilijan palautumisesta ja erityisesti unen vaikutuksesta siihen. Yksi näistä oli Annin oma lääkäri, Coronaria Uniklinikalla työskentelevä Vilho Ahola. “Vilhon kanssa olemme jatkuvasti tiiviissä keskusteluyhteydessä ja käymme harjoitteluuni vaikuttavia olosuhteita läpi eri näkökulmista. Vilholle kerroin aikoinaan myös yöllisistä kauhukokemuksistani ja vihdoin tuntui, että joku ymmärsi mistä puhun. Tätä kautta pääsin myös Coronaria Uniklinikalle tutkittavaksi.”

Diagnoosi vahvistaa sen, mikä oli jo tiedossa

Annin unitutkimus paljasti sen, mikä hänellä itsellään oli jo ennestään tiedossa – Anni kärsi yöllisistä kauhukohtauksista. Vaikka unitutkimuksen tulos ei Annille uutisena tullutkaan, oli diagnoosin saaminen silti suuri helpotus. “Oli huojentavaa saada unihäiriölle vihdoin oikea nimi. Nyt minulla on käytössäni myös keinojen valikko, jolla voin yrittää selvitä elämästä unihäiriöni kanssa.”

Anni kertoo, että yölliset kauhukohtaukset häiriköivät hänen untaan etenkin silloin, kun elämä on syystä tai toisesta erityisen stressaavaa. Siksi hänen pitäisikin hoitomuotona varmistaa, että palautumista pääsee tapahtumaan vauhdikkaissakin elämänvaiheissa riittävästi. “Yritän kiinnittää huomiota siihen, etten päästä itseäni väsymään liikaa. Nukun esimerkiksi päiväunia mahdollisimman usein ja annan siten aivoilleni kiireenkin keskellä pienen lepotauon.”

Hermoston vireystilan säätelyn lisäksi parasomnioiden hoidossa kehotetaan kiinnittämään huomiota säännölliseen elämänrytmiin. Lisäksi nukahtamista voi tukea iltaisin melatoniiniannoksella.

Vaikka Anni ei täysin ole vielä unihäiriöstään päässytkään eroon, hän on tulevaisuuden suhteen toiveikas. “Unihäiriöiden tutkimus ja sitä myöden myös niiden hoitomuodot kehittyvät jatkuvasti. Toivonkin, että vielä jonain päivänä saan unihäiriööni täsmälääkkeen, jolla yöni saadaan kokonaan rauhoitettua.”

Unihäiriöitä voitaisiin Annin mukaan hoitaa tulevaisuudessa nykyistä paremmin, jos useammat uniongelmista kärsivät hakeutuisivat hoitoon. “Mitä enemmän tutkimusdataa on saatavilla, sitä paremmat mahdollisuudet hoitomuodoilla on kehittyä.”

Laadukas nukkuminen näkyy harjoittelussa

Anni on tosielämän esimerkki siitä, millainen vaikutus unella käytännössä on ihmisen suorituskykyyn. Ammattiurheilijana hän pitää jatkuvasti tarkkaa päiväkirjaa treeniensä sujumisesta ja merkinnöistä hän näkee selvästi, millainen yö treenipäivää on edeltänyt. “Huomaan huonon nukkumisen vaikutukset erityisesti aamutreeneissäni. Levottoman yön jälkeen treenitehosta jää kiloissa mitattuna poikkeuksetta 20–30 % pois.”

Huono nukkuminen näkyy Annin mukaan myös muilla tavoin. “Stressihormonit jylläävät huonosti nukutun yön aikana ja se vaikuttaa esimerkiksi elimistön nestekiertoon. Käytännössä tämä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että aamupainoni on monesti kauhukohtausöiden jälkeen 1–3 kiloa normaalia korkeampi.”

Anni painottaa, että kaikkien tavoitteellisesti urheilua harrastavien kannattaisi varmistaa oman treenaamisensa edellytykset ja selvittää oman unensa laatu. Mutta olisi unitutkimuksesta hänen mukaansa apua muillekin. “Jos olet jatkuvasti väsynyt tai kuvittelet pärjääväsi vaikkapa viiden tunnin yöunilla, olet hakoteillä. Miksi eläisit elämääsi vajaatehoilla, kun voisit ottaa siitä ihan kaiken irti?”

 

Miten sinä nukut? Selvitetään se unitutkimuksella.
Varaa aika ensikäynnille täältä.

Onnenpotkulla eroon uniongelmista

Kristinan unessa on alkanut uusi aika

Kevään ja kesän aikana olemme seuranneet Facebook-kisamme voittajan, Kristina Löfströmin matkaa kohti pirteämpää päivää. Juttusarjamme viimeisessä osassa käymme vielä kerran kyselemässä Kristinan kuulumisia. Onko mikään muuttunut unitutkimuksen jälkeen?

Kristina Löfström oli koko ikänsä kärsinyt huonosta nukkumisesta. Viime keväänä hän pääsi onnenkantamoisen ansiosta Oivauni Uniklinikalle unitutkimukseen ja sai yllätyksekseen kuulla sairastavansa uniapneaa. Diagnoosi oli Kristinalle pienoinen shokki, sillä hänen omasta mielestään mikään ei ollut antanut viitteitä tämän unihäiriön olemassaoloon. Eihän Kristina ollut lainkaan tyypillisen uniapneapotilaan oloinen hän ei ollut ylipainoinen, ei kuorsannut eivätkä hänen elämäntapansa muutenkaan olleet ihan huonoimmasta päästä.

Sinnikkäästi kohti levollisempaa yötä

Kristinan uniapneaa lähdettiin nujertamaan CPAP-ylipainelaitehoidolla. Yhteiselo uuden petikumppanin kanssa vaati alkuun hieman totuttelua ja ensimmäisten öiden jälkeen Kristina olikin hieman epäileväinen voisiko yhteinen sävel nukkumiseen laitteen avustuksella löytyä. “Alkuun mietin, että näinköhän nukun jatkossa sitäkään vähää kuin aikaisemmin. Mutta uuteen unikaveriini totuttelu olikin yllätyksekseni ihmeellisen helppoa. Minulla on käytössäni nenämaski ja alkuun hieman vieroksutti se, että hengitysteiden edessä on jotain. Sinnikkäästi kuitenkin tein tuttavuutta CPAP-laitteeni kanssa ja ensimmäisten parin viikon jälkeen huomasin, että homma alkoi sujua. Nyt, parin kuukauden jälkeen olen jo täysin tottunut laitteen läsnäoloon.”

CPAP-ylipainelaitteen lisäksi Kristinan parempaa yöunta tuetaan levottomien jalkojen hoitoon tarkoitetulla lääkityksellä, melatoniinilla, rautalisällä sekä pienellä nukahtamislääkeannoksella.

Uudenlainen uni maistuu makealta

Ennen unitutkimusta Kristinan yöt olivat todella rikkonaisia. Pahimmillaan hänen unensa jäivät yössä muutaman tunnin mittaisiksi. Yöllinen valvominen vei Kristinalta paljon päiväaikaisia voimia ja hän oli jo menettää toivonsa paremman päivän saavuttamisesta. Unitutkimuksen jälkeen Kristina kuitenkin on ilokseen saanut huomata, että jopa hänen kaltaiselleen kukkujalle levollisemmat unet voivat olla totta. “Ennen unitutkimusta olin tilanteessa, jossa uniongelmani alkoivat heti kun menin sänkyyn. Nukahtaminen oli äärimmäisen vaikeaa, ja kun lopulta sain unta, sitä kesti vain muutaman tunnin. Öisin valvoin pitkiä aikoja ja puuhastelin milloin mitäkin. Nykyään tilanne on toinen ja vietän yöni kuten normaalit ihmiset ikään, nukkumalla. Muutamia yöheräilyjä on vieläkin, mutta nykyisin saan unen päästä nopeasti uudestaan kiinni. Muutos entiseen on aivan häkellyttävä.”

Myös numerot kertovat muutoksesta Kristinan unessa. Unitutkimuksessa Kristinan uniapneaindeksi oli 43. Nyt indeksi on 3,7 eli aivan normaalilla tasolla. Myös Kristinan verenpaine on laskenut ja aamuiset päänsäryt kadonneet. “Olen hyvä esimerkki siitä, että ongelmien selvittely kannattaa antaa ammattilaisten käsiin eikä yrittää epätoivoisesti lääkitä itseään omin konstein. Itse esimerkiksi luulin päänsärkyjeni johtuvan huonosta nukkuma-asennosta ja yritin vaimentaa särkyjä erilaisten tyynyjen avulla. Oikea apu vaivaan löytyi kuitenkin unitutkimuksesta.”

Hyvää yötä rakennetaan aamusta alkaen

Unitutkimusprosessinsa aikana Kristina on oppinut unesta paljon uutta. Kuten sen, että säännölliset elämäntavat ovat hyvän unen rakentamisen kivijalka. “Pyrin pitämään uni-valverytmini nykyään mahdollisimman säännöllisenä. Herään joka aamu noin puoli kahdeksan aikoihin ja sänkyyn suunnistan iltaisin noin yhdeltätoista.” Unipainettaan Kristina kasvattaa päivisin paitsi monipuolisella liikunnalla, myös huolehtimalla siitä, että hänen vireystilansa pysyy korkealla koko päivän ajan. “Opin tämän prosessin aikana uuden, yllättävän asian unen ja syömisen yhteydestä. Hyvän nukkumisen kannalta olisi tärkeää, ettei päivän aikana päästä vireystilaansa romahtamaan liian raskaiden aterioiden ansioista. Siksi syönkin nykyään kevyesti pitkin päivää ja säästän päivän pääaterian iltaan. Yleensä aterioimme mieheni kanssa noin yhdeksän aikaan illalla ja sen jälkeen alammekin heti rauhoittua vastaanottamaan levollisen yön.”

Ennen sänkyyn menoa Kristina loikoilee hetken piikkimatolla ja lukee hyvää kirjaa. “Minulle nämä ovat mieluisia ja rentouttavia iltarutiineja ja toimivat mukavana siirtymisrituaalina aktiivisesta päivästä rauhalliseen yöhön.”

Uniapnea ei ole leikin asia

Kristina ei ennen uniapneadiagnoosiaan voinut mitenkään aavistaa sairastavansa tätä unihäiriötä. Samoin on kymmenien tuhansien muidenkin suomalaisten laita. Tällä hetkellä uniapneaa raportoidaan virallisesti sairastavan 10–15 % suomalaisesta aikuisväestöstä. Todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Koska uniapneaan ei aina liity perinteisiä oireita, kuten voimakasta kuorsausta, moni on unihäiriönsä olemassaolosta autuaan tietämätön. Uniapneapotilaat myös usein luulevat olevansa taitavia nukkujia, sillä jatkuvasta univajeesta huolimatta yöunet voivat venähtää usein pitkiksikin. Jos olo kuitenkin tuntuu jatkuvasti väsähtäneeltä, on oleellisen tärkeää varmistaa, ettei väsymyksen takana ole uniapnea tai jokin muu lähes sadasta tunnistetusta unihäiriöstä. Uniapnean tunnistamisesta tekee erityisen tärkeää myös se, että tämä unihäiriö on usein kytköksissä suomalaisten vakaviin kansansairauksiin kuten diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Jos oman unen tila mietityttää, varaa aika unitutkimukseen. Se on suorin tie terveempään elämään ja pirteämpään päivään!

Raskausaika muuttaa usein myös unen muotoa

Raskausaika muuttaa usein myös unen muotoa

Inga Rinkisellä on juuri nyt meneillään elämässään jännittävä ajanjakso. Hänen raskautensa on loppusuoralla ja esikoista odotetaan syntyväksi heinäkuun viimeisinä päivinä. Ennen vauvansa syntymää Inga halusi varmistaa, että hänen valmiutensa tuleviin yökukkumisiin olisivat niin hyvät kuin mahdollista.

 

Ylöjärvellä asuva, 30-vuotias Inga Rinkinen on ollut viime kuukausina aivan uudenlaisen paikan edessä. Aktiivista arkea eläneen Ingan on ollut pakko hidastaa tahtiaan, sillä raskaus ei ole sujunut aivan ongelmitta. “Aikaisemmin päiväni täyttyivät työn lisäksi harrastuksistani, eli teatterista, monipuolisesta liikunnasta ja pitkistä koiralenkeistä. Viime aikoina on ollut hieman toisin. Joinakin päivinä kellon ympäri nukkuminen on ollut aktiviteetti, joka on kiinnostanut minua kaikkein eniten.”

Raskausajan väsymys on yleistä raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja viimeisten raskausviikkojen aikana. “Pahinta taisi olla aivan raskauden alkuaika sekä toisen ja kolmannen kolmanneksen vaihde”, Inga muistelee. “Mutta ihan koko raskausajan minua on muutenkin väsyttänyt enemmän ja vähemmän ihan koko ajan.“

 

Uni epävireessä jo pidemmän aikaa

Univaikeudet ovat pysäyttäneet Ingan miettimään omaa nukkumistaan aikaisempaa syvällisemmin. “Kun koko ajan väsyttää, ymmärtää miten iso merkitys unella on. Vaikka väsymys raskauteen luonnollisena osana kuuluukin, aloin pohtia millainen nukkuja itse ylipäätään olen. Ja kun asiaa oikein mietin, tajusin ettei homma ole oikein koskaan minulla mennyt taiteen sääntöjen mukaan.”

Inga kertoo, että eläminen aamuvirkkujen yhteiskunnassa on tuottanut hänelle oikeastaan koko hänen elämänsä ajan päänvaivaa. “Minulle päivän energisintä aikaa on aina ollut ilta. Ei ole ollenkaan tavatonta, että iltauutisten aikaan heilun virkeimmilläni imurin ja siivousmopin kanssa ympäri asuntoa. Sänkyyn olen yleensä mennyt puolen yön tietämillä, mutta tämä ei suinkaan ole tarkoittanut sitä, että olisin saanut heti unen päästä kiinni.” Aamut ovatkin olleet iltavirkulle Ingalle haastavia ja arki on sujunut parhaiten silloin kun töissä on voinut tehdä iltavuoroa. Univajettaan Inga kertoo paikanneensa viikonloppuisin, jolloin on ollut mahdollisuus nukkua niin pitkään kuin oikealta on tuntunut.

Raskauden aikana Ingan unirytmi on muuttunut, mutta väsymys ei ole silti hävinnyt mihinkään. “Nykyään menen aikaisemmin sänkyyn ja nousen myöhemmin aamulla ylös. Mutta vaikka vietänkin sängyssä nyt aikaisempaa enemmän aikaa, ei se suinkaan tarkoita sitä, että olisin yhtään virkeämpi.”

 

Vallalla luonnollinen poikkeustila

Inga halusi varmistaa, että hänellä olisi haastavasta nukkumishistoriastaan huolimatta parhaat mahdolliset valmiudet ottaa vauva-arki ja yövalvomiset vastaan. Unitutkimukseen hän osallistui Oivaunen Tampereen klinikalla kesäkuussa 2018. “Tiedän, että vauvan synnyttyä nukkuminen tulee muuttumaan entistäkin haastavammaksi. Siksi halusin varmistaa, ettei uniongelmieni takana olisi unihäiriöitä ja toisaalta myös kuulla, olisiko lääkärillä antaa minulle hyödyllisiä vinkkejä uutta elämäntilannettani ajatellen.”

Tutkimustuloksensa Inga pääsi kuulemaan viikko unitutkimuksen jälkeen lääkäri Mia Janssonin vastaanotolla. Tulokset paljastivat Ingan unesta asioita, jotka tulivat hänelle itselleen yllätyksenä. “Ensinnäkin, selvisi että uneni rakenne on heittänyt häränpyllyä raskautta edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä aikaisemmin pyörin yöllä sängyssä ja odottelin unta tulevaksi, nyt putosin syvään uneen melkein saman tien. Se kertonee siitä, että tämä raskaus on todella tainnut laittaa jaksamiseni koetukselle.”

Unen rakennemuutoksen lisäksi unirekisteri kertoi Ingan unen häiriintyvän myös kahden, raskausajalle tyypillisen unihäiriön takia. “Rekisterin mukaan minulla on lievä-asteinen uniapnea sekä viitteitä levottomista jaloista. Kumpikaan näistä ei tosin aiheuta hoitotoimenpiteitä tässä vaiheessa, sillä hyvin todennäköisesti nämä häiriöt poistuvat kun painoni ja kehon toimintoni palaavat normaaleiksi raskauden jälkeen.” Raskauden aikaisia unen hengityskatkoksia edesauttaa painon nousun lisäksi myös hengitysteiden lisääntynyt limaneritys. “Olen kärsinyt tukkoisesta nenästä lähes koko raskauteni ajan ja jokin aika sitten sain siihen nenäsumutereseptin. Olen kuitenkin antanut sumutteen jäädä apteekin hyllyyn, sillä ajatukseni on ollut elää raskausaikani mahdollisimman lääkkeettömästi. Jos olisin tiennyt, miten tämä päiväaikainen ongelmani vaikuttaa hengittämiseeni nukkuessani, olisin varmasti ottanut sumutteen käyttöön jo aikaisemmin. Onhan se nyt sekä vauvan että minun itseni etu, että saan yöllä nukuttua niin hyvin kuin mahdollista.”

Ingan uniasiat näyttivät siis tutkimustulosten valossa olevan raskausaikaan nähden normaalilla tolalla. Mutta miten tulee käymään kun Inga palaa taas äitiysloman jälkeen töihin ja arki alkaa rullata aamuvirkun yhteiskunnan tahtiin? “Sain lääkäriltä liudan hyviä vinkkejä, joilla voin pikku hiljaa lähteä ajastamaan sisäistä kelloani uudelleen. Säännöllinen ruokailurytmi, päivän pääaterian sijoittaminen iltaan ja liikunnallinen elämäntapa eivät tuota minulle ongelmia. Haastavinta tulee olemaan iltarutiinien rakentaminen ja illan rauhoittaminen aktivoivilta asioilta. Kotiaskareet täytynee tästä eteenpäin hoitaa muulloin kuin keskiyöllä!”

Ennen töihin paluuta on kuitenkin edessä jännittävä vauva-arki. Tästä selviämiseen Inga sai Mia Janssonilta tärkeän muistutuksen. “Pian alkaa aika, jolloin nukkumisestani tulee ottamaan ohjat perheemme pieni tulokas. Silloin minun on oman jaksamiseni kannalta hyvä hyödyntää jokainen hetki, joka lepäämiseen tarjoutuu. Tulemmekin tuhisemaan vauvan kanssa yhteisiä päiväunia aina kun meistä siltä tuntuu. Arki pyörii kyllä vähemmälläkin huseeraamisella – ja onhan minulla apuna myös mieheni, jonka kanssa jaamme arjen vastuut uuteen tilanteeseen sopivassa suhteessa.”

 

Miten vietät kolmasosan elämästäsi?

Aktiiviselle Ingalle on aina ollut selvää, että liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon panostaminen ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Unitutkimuksen myötä hänen silmänsä ovat avautuneet myös laadukkaan levon ja palautumisen merkitykselle. Tutkimukseen hän kehottaakin osallistumaan jokaista, jolla oma kokonaisvaltainen hyvinvointi on keskiössä. “Nukumme kutakuinkin kolmasosan elämästämme. Aivan yhtä lailla kuin pidät terveydestäsi huolta valveilla ollessasi, eikö olisikin hyvä varmistaa että kaikki toimii kuten pitääkin myös silloin kun nukut?”

 

Unitutkimus on suorin tie pirteämpään päivään. Varaa oma aikasi tästä!

 

Se todellakin johtui unesta

Se todellakin johtui unesta

Parkanossa asuva 61-vuotias Sirpa Autio luuli nukkuvansa öisin riittävästi ja ihmettelikin siksi, miksi olo oli aamuisin aina väsynyt. Sirpa etsiytyi Oivaunen (nyk. Coronaria Uniklinikka) unitutkimukseen ja sai yllätyksekseen kuulla kärsivänsä kolmesta erilaisesta unihäiriöstä.

Sirpan lähipiiriin kuuluu avopuoliso, kaksi omaa aikuista tytärtä, näiden neljä lasta sekä avopuolison kaksi lasta ja heidän kolme lastaan. Perheen lisäksi Sirpan arjen täyttävät vakuutusneuvojan työ sekä harrastukset, joista rakkaimpia Sirpalle ovat monipuolinen liikunta, puutarhanhoito, marjastus, sienestys, mökkeily, lukeminen ja käsityöt. Energiaa Sirpa siis todellakin päivisin tarvitsee. Mutta miksi hän aikaisemmin oli aina väsynyt?

Unihäiriöt laajenivat myös avopuolison ongelmaksi

Sirpa kyllä luuli nukkuvansa riittävän pitkään, vaikka usein öisin heräilikin eikä heräämisten jälkeen oikein tahtonut saada unen päästä enää kiinni. Aamuisin Sirpan päätä särki ja hän huomasi suunsa ja nenänsä olevan usein todella kuivia.

Sirpan nukkumisongelmista kärsi hänen itsensä lisäksi aivan yhtä lailla myös Sirpan avopuoliso, jonka unet häiriintyivät öisin Sirpan kuorsauksen takia. Ja kun vieruskaveri sitten omia unia turvatakseen yritti hiljentää Sirpaa tönimällä häntä toiseen asentoon, Sirpa heräsi eikä nukkumisesta enää tahtonut sen jälkeen tulla mitään. Sirpan ongelma ei siis ollut vain hänen oma ongelmansa, vaan siitä kärsi myös hänen ympäristönsä.

Viidakkorumpu ohjasi hoitoon

Sirpa alkoi aavistella päiväväsymyksensä johtuvan siitä, ettei hän sittenkään nukkunut riittävän hyvin ja laadukkaasti, vaikka niin oli aina luullut. “Työterveyslääkärillenikin esitin kerran epäilykseni, että voisikohan kuitenkin olla niin että ongelmani johtuvat unesta”, Sirpa kertoo.

“Hoitoon halusin päästä ja koska julkisella puolella se on usein hyvin hidasta, päätin etsiä vaihtoehdon yksityiseltä sektorilta. “

Ja itse asiassa Sirpalla olikin jo vaihtoehto valmiina. Hän oli toisinaan törmännyt juttuihin Oivaunesta erilaisissa ympäristöissä ja myös Sirpan lapset suosittelivat Oivaunta hänelle. Lisäksi eräs Sirpan ystävä oli saanut avun omiin uniongelmiinsa samaisesta paikasta, joten Sirpan valinta oli selvä.

Kolme ongelmaa huonojen unien taustalla

Sirpa otti yhteyttä uniklinikalle ja pääsi pian laajaan unitutkimukseen. Tutkimusyönä Sirpan uni sattui olemaan kohtalaisen palauttavaa, mutta ongelmia unesta kuitenkin löytyi – jopa kolmin kappalein. “Minulla todettiin keskivaikea uniapnea, levottomat jalat sekä herkkäunisuus”.

Jokaiseen Sirpan vaivaan löytyi kuitenkin hoito. Sirpa sai itse päättää, haluaako hän ottaa kokeiluun uniapnean hoidossa käytettävän CPAP-laitteen. “Minulla on laitteesta naisten versio”, Sirpa kertoo. “Sen käyttö on todella vaivatonta, eikä laite itsessään pidä minkäänlaista ääntä. Ensin luulin, ettei laitteen kanssa pysty nukkumaan, mutta se oli esisäädetty minun tarpeisiini niin hyvin, että heti ensimmäisenä yönä nukuin 7,5 tuntia. Herätessä oli suorastaan euforinen olo! Suosittelen laitetta lämpimästi jokaiselle, joka vähänkään kärsii uniapneaan liittyvistä ongelmista.”

Myös levottomiin jalkoihin ja herkkäunisuuteen löytyi Sirpalle apu. Levottomia jalkoja hoidetaan tällä hetkellä lääkityksellä, jota Sirpa käyttää nyt kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen lääkitys lopetetaan. Herkkäunisuuden hoitoon Sirpa puolestaan sai hyviä neuvoja ja suosituksia esimerkiksi unirytmin ylläpitämiseen, ruokailuun, illan rauhoittamiseen ja nukkumisolosuhteiden parantamiseen.

Uusi virkeä Sirpa

Sirpa alkoi huomata hoitojensa vaikutuksia hyvin pian niiden aloittamisesta.

“Aamuisin olo on virkeämpi lyhyemmänkin yöunen jälkeen, aineenvaihduntani on muuttunut selkeästi paremmaksi ja iho on sileä ja heleä kautta kropan”, Sirpa listaa tyytyväisenä. “Herkkäuninen olen vieläkin, mutta nykyisin saan herättyäni heti uudelleen unen päästä kiinni, enkä edes välttämättä joka yö enää heräile. Muutos entiseen on selkeä!”

Sirpa ei malta olla listaamatta myös muita positiivisia kokemuksiaan. “Ennen tunsin palleassani ahdistavaa, painostavaa oloa – se on hävinnyt. Jaksan nykyisin paremmin, kun pää on selkeämpi ja olo virkeämpi. Levottomat jalat ovat rauhoittuneet hoidon ansiosta ja lenkkeilykin on nyt mukavaa, kun aikaisemmin esiintynyttä hengenahdistusta ei enää ole.”

Sirpan mielipide unesta ja siihen panostamisesta onkin selkeä. “Kannattaa ehdottomasti hakeutua hoitoon, jos nukkumisessa on ongelmia. Miksi kärsiä koko elämänsä huonolaatuisesta unesta, kun sen saa hoidolla paremmaksi!”


Tunnetko itsesi väsyneeksi? tai epäiletkö unihäiriötä? Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta tai laita meille yhteydenottopyyntö niin soitamme sinulle:

Lomake 423466481 näytetään tässä.
Epänormaalista normaaliksi yhdessä yössä 3

Epänormaalista normaaliksi yhdessä yössä

Sinella Saario on käyttänyt yönsä aina mieluummin kukkumiseen kuin nukkumiseen. Vaikka Sinellasta itsestään öinen valvominen on aina tuntunut luonnolliselta, ympäristö on ollut asiasta vahvasti eri mieltä. Sinella on nukkumistottumuksistaan johtuen saanut koko ikänsä kuulla olevansa epänormaali, saamaton ja laiska, mutta mitä mieltä asiasta oli unilääkäri?

Tamperelaisen 19-vuotiaan Sinella Saarion arki on vauhdikasta. Kolmea työtä samaan aikaan tekevä nainen elää toiminnantäyteisesti myös vapaa-ajallaan. Sinellan voi nähdä usein kuntosalilla, lenkkipolulla tai viilettämässä vauhdikkaasti polkupyörällään. Liikettä siis tosiaan riittää – silloin jos Sinella on saanut aamulla nukkua riittävän pitkään…

Laiska, saamaton ja epänormaali

“Olen koko ikäni ajatellut olevani uniongelmainen”, Sinella aloittaa. “Pidän valvomisesta öisin ja nukkumaan olen aina mennyt yleensä vasta aamuyön tunteina.” Öisellä valvomisella on kuitenkin ollut myös synkeä varjopuolensa ja sen Sinella on saanut huomata jo varhain. “Peruskouluopintoni hankaloituivat toden teolla outojen nukkumistottumusteni takia. Koska olin aamuisin aina niin väsynyt, jätin usein menemättä kouluun. Poissaolotunteja kertyi lopulta sellainen määrä, että jossakin kohtaa näytti jo siltä, etten saisi suoritettua peruskouluopintojani loppuun.”

Sinellan opettajilla oli selvä näkemys siitä, mistä Sinellan kouluongelmat johtuivat. “Olen jo ihan varhaisista kouluvuosistani alkaen saanut kuulla olevani epänormaali ja laiska. Normaalit ihmiset menevät kuulemma nukkumaan viimeistään yhdeltätoista illalla ja minulle on aina kerrottu, että on vain itsestäni kiinni, millaiset nukkumisrutiinit itselleni rakennan.”

Sinella ei kuitenkaan yrityksistään huolimatta onnistunut ohjelmoimaan unitottumuksiaan opettajien ohjeistamaan suuntaan. Lopulta nuoren naisen kouluelämä muuttui niin hankalaksi, että hän sai siirron erityisluokalle. “Siirto oli minulle pelastus. Koulupäivien aamuja kevennettiin siten, että sain nukkua aamulla vähän pidempään. Tällä menetelmällä jaksoin lopulta käydä kouluni kunnialla loppuun.”

Mikä minussa on vikana?

Sinella jatkoi peruskoulun jälkeen opintojaan ammattikoulussa ja valmistui hiljattain kokiksi. Ongelmatonta ei ammattiin opiskelukaan ollut, ja opettajien palaute jatkui edelleen pitkälle hyvin samanlaisena kuin opiskelutaipaleen alkuvuosina. “Se, että olin vuosien ajan saanut kuulla olevani saamaton lorvailija, sai minut itsenikin lopulta uskomaan että asia oli niin. Lisäksi aloin uumoilla, että kärsisin varmasti jonkinlaisesta vakavasta unihäiriöstä, koska en vain yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan normaalien ihmisten tavalla, vaikka miten yritin.”

Sinella hakeutui ongelmineen myös lääkärin juttusille. “Vastaukseksi en saanut oikein juuta enkä jaata. Melatoniinia ja unilääkereseptejä sen sijaan sain. Ajattelin, että nyt minulla olisi käytössäni kaikki tarjolla oleva hoito ja tähän minun nyt pitäisi vain tyytyä.”

Sitten Sinella törmäsi netissä surffailessaan Oivauneen ja hänen silmänsä alkoivat aueta tarjolla oleville ongelmanratkaisumahdollisuuksille.

Ongelma saa nimen

“Olin aina ajatellut, että unilääkkeet ovat ainoa hoito uniongelmiin. Minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että on olemassa sellainen asia kuin unitutkimus. Kun googlailin asiaa tarkemmin, minulle alkoi valjeta, että ehkä minunkin epänormaaliudelleni voisi löytyä oikea nimi.”

Sinella kävi Oivaunen Tampereen klinikalla lääkäri Janne Kanerviston vastaanotolla huhtikuussa 2018. Lääkärin ensikäynnin jälkeen hän osallistui unitutkimukseen. Eniten Sinella kertoo jännittäneensä ennakkoon tutkimusantureiden paikalleen asennusta. “Minulla on kosketusyliherkkä iho. Pelkäsin etukäteen sitä, sattuisiko antureiden kiinnittäminen ja miten painavilta ne iholla tuntuisivat.” Sinellan pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. “Anturit tuntuivat huomaamattomilta ja välillä jopa unohdin niiden olemassa olon. Sain myös antureista huolimatta nukuttua tutkimusyönä pitkät unet.”

Epänormaalista normaaliksi yhdessä yössä 1Unihoitaja Heidi Järvinen asentaa unitutkimuslaitteita Sinellalle Tampereen uniklinikalla.

 

Samaa kertoi myös Sinellan unitutkimusdata. “Unitutkimusrekisterini paljasti, että olin tutkimusyönä nukkunut oikein hyvin ja laadukkaasti. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä olen aina ollut aivan varma että unessani olisi jotain vakavasti vialla.”

Mutta paljasti unitutkimus jotain poikkeavaakin – sellaista josta Sinellan uniongelmatkin saivat selityksen. “Minun sisäinen kelloni on luonnostaan eri ajassa kuin ihmisillä yleensä. Vireystasoni laskee nukahtamista suosivaan tilaan vasta aamuyön tunteina ja vastaavasti kello kuudelta aamulla, kun muut ihmiset alkavat heräillä, minun aivoni sanovat että on keskiyö.”

Lääkärin mukaan Sinellan sisäistä kelloa ei todennäköisesti täysin saada siirrettyä normaaliin aikaan, mutta lähemmäksi normaalia sitä kuitenkin on mahdollista viritellä. “Olen tähän asti yrittänyt mennä sänkyyn kymmenen aikoihin, koska minulle on kerrottu että normaalit ihmiset tekevät niin. Tästä on kuitenkin seurannut se, että pyörin sängyssä joka ilta hereillä useamman tunnin ennen kuin uni tulee. Lääkäri kuitenkin kehotti minua toimimaan jatkossa toisin. Sänkyyn menen tästä lähtien vasta kun minua alkaa nukuttaa, eli noin yhden-kahden aikoihin aamuyöllä.”

Myös säännöllisillä heräämisajoilla on Sinellan kellon siirtämisessä tärkeä rooli.“Lääkäri kertoi, että minun olisi saatava unta yössä vähintään kuusi tuntia, mielellään tietysti enemmän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minun pitäisi saada nukkua aamuisin aina suurin piirtein kahdeksaan asti.”

Unirytmin säännöllistämisen lisäksi Sinella sai Janne Kanervistolta myös muita vinkkejä, joilla kellon kääntämistä voisi tukea. “Olen aina ollut ihan mahdoton kahvikissa. Päivän aikana olen saattanut juoda kahvia kolmesta kuuteen litraan, mutta nyt siihen tulee radikaali muutos. Tästä lähtien juon kahvia maksimissaan litran päivän aikana ja senkin ennen puoltapäivää.”

Kahvinjuonnin vähentämisen lisäksi Sinellan tulee jatkossa kiinnittää myös entistä enemmän huomiota nukkumisolosuhteisiinsa. “Makuuhuoneen on nukkumaan mennessä oltava pimeä ja herätessä vastaavasti valon määrää olisi hyvä lisätä. Keväällä ja kesällähän valon kanssa ei ole ongelmaa, mutta talvella voin jatkossa yrittää tukea heräämistäni kirkasvalolampun avulla.”

Nukahtamista Sinella edesauttaa jatkossakin melatoniinilla, tosin hieman aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. “Aikaisempi annokseni puolitettiin ja sain ohjeet ottaa melatoniinin jo muutamaa tuntia ennen nukkumaan menoa. Aikaisemmin olen ottanut lääkkeen vasta nukkumaan mennessä ja se on ollut liian myöhään.”

Sinellan ruokavalioasiat ja liikuntatottumukset ovat kunnossa, joten niitä lääkäri ei ohjeistanut häntä muuttamaan. “Syön oikein ja liikun riittävästi, eli niiltä osin kaikki on hyvin.”

 

Epänormaalista normaaliksi yhdessä yössä 2Lääkäri Janne Kanervisto antaa Sinellalle vinkkejä parempaan uneen.

 

Helpottunut ja hämmentynyt samaan aikaan

Sinella kertoo, että unitutkimuksen tuloksia on vielä tuoreeltaan hieman hankala käsittää. “Olen vuosia yrittänyt vakuuttaa ihmisille, että en minä tahallani valvo ja aiheuta sitä kautta itselleni ongelmia. Ymmärtämystä en ole saanut, päin vastoin. Nyt kestääkin hetken sisäistää, että olenkin ihan normaali ja tottumuksilleni on olemassa oikea syy.”

Sinellalla on tärkeä muistutus uniongelmien kanssa painiskeleville. “Sinun on hyvä tietää, että unilääkkeet eivät ole ainoa asia, johon sinun uniongelmiesi hoidossa tarvitsee tyytyä. Jos todella haluat päästä tilanteestasi ajan tasalle ja saada siihen oikeaa hoitoa, hakeudu unitutkimukseen. Tämä on asia, jossa ei kannata ruveta säästelemään. Säästä mieluummin jostakin muusta ja tee tämä satsaus oman hyvinvointisi eteen!”

 

Mikäli koet, että unesi ei ole virkistävää, ota meihin yhteys, unta voi tutkia! Lähetä meille viesti tästä, vastaamme pian!

Kaikki ei ollutkaan kohdallaan, vaikka niin olisi voinut kuvitella 1

Kaikki ei ollutkaan kohdallaan, vaikka niin olisi voinut kuvitella

Hyvinvointivalmentaja, personal trainer Maikki Marjaniemi on aina elänyt liikunnantäyteistä ja terveellistä elämää. Maikilla, jos kenellä, olisi siis luullut tärkeimpien unen laatuun vaikuttavien osa-alueiden olevan kunnossa. Mutta totuus olikin toisenlainen. Miksi ihmeessä?

31-vuotias Maikki Marjaniemi on hyvinvointialan ammattilainen, jonka missiona on tehdä naisten elämästä parempaa erilaisten ravitsemukseen, liikuntaan ja mielenhallintaan liittyvien valmennusten avulla. Maikin päivät täyttyvät yrityksen pyörittämisen lisäksi myös omista liikuntaharrastuksista, joten virtaa todellakin tarvitaan. Vaikka Maikin elämässä luulisi äkkiseltään kaiken olevan kunnossa laadukasta ja palauttavaa lepäämistä ajatellen, huomasi hän jo vuosia sitten että veto oli liian usein täydellisesti poissa. Ja syykin siihen oli selvä, nukkuminen oli Maikille usein työn ja tuskan takana.

Yksinkertaisesti ihan lahjaton nukkuja

Maikki huomasi kärsivänsä nukkumisongelmista ensimmäistä kertaa noin viisi vuotta sitten.

“Olin vetänyt itseni liian koville töissä, ja siitä seurasi uniongelmia. Huomasin, että heti jos päivissäni oli paljon actionia, olin stressaantunut tai toisaalta kovasti innoissani jostain, sain tuntea sen nahoissani seuraavana yönä. Joko nukahtaminen oli illalla ylitsepääsemättömän vaikeaa tai sitten heräsin aamuyöstä valvomaan. Hyvin usein yöuneni jäivät vain 4–5 tunnin mittaisiksi.”

Maikki uskoi, että oli yksinkertaisesti saanut synnyinlahjana huonot nukkumisen taidot. “Ajattelin olevani täysin lahjaton nukkuja ja sen asian kanssa nyt olisi vain kyettävä elämään. Mutta usein mietin myös, miten tämä voisi käytännössä onnistua, koska väsymykseni oli ajoittain todella syvää.”

Pisin Maikin valvomisjaksoista kesti puoli vuotta. “Olin tuolloin aivan hermoraunio. Muistan eräänkin aamun, kun aamupalaa laittaessani purskahdin itkuun ihan vain sen takia että lusikka sattui tippumaan lattialle – niin isolta vastoinkäymiseltä se tuntui. Valvominen haittasi treenejäni, sillä palautumiskykyni oli levon puutteessa täysi nolla. Myöskään nälkäviestit eivät toimineet oikein ja se haittasi syömistä.” Maikki kertoo myös sosiaalisten suhteiden kärsineen unen puutteesta. “Keskustelutilanteissa keskittymiskykyni oli pohjalukemissa ja usein jouduin pyytämään, että asioita kerrattaisiin koska en vain yksinkertaisesti pysynyt niistä kartalla. Se oli aika noloa.”

Eihän minulla oikeasti mitään ongelmaa ole

Hyvinvointialan lisäopinnoissaan Maikki perehtyi syvällisesti erilaisiin ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin osa-alueisiin ja näistä yhtenä myös uneen. “Osallistuin elintapalääkäri Vilho Aholan ammattilaisille suunnatulle unikurssille ja siellä sain kipinän lähteä laajaan unitutkimukseen selvittämään uneni tilaa tarkemmin.”

Luennolla Maikki sai muun muassa kuulla, että hänen yöllinen ongelmansa, hampaiden yhteen pureminen, saattaisi hyvinkin olla yhteydessä johonkin unihäiriöön. “Olin siihen asti ajatellut, ettei minun ongelmani varmasti mitenkään oikea ole ja unitutkimuksia tehdään vain sellaisille ihmisille, joilla uniongelmat ovat universumin kokoisia. Luennon jälkeen kuitenkin alkoi vahvistua ajatus siitä, että haluan mielenrauhani takia selvittää mistä uniongelmani johtuvat ja saada niihin hoitoa. Halusin myös varmistaa, ettei unihäiriöni takana olisi mitään elimellistä sairautta.”

Härkää sarvista

Maikki osallistui Oivaunen (nyk.Coronaria Uniklinikka) unitutkimukseen maaliskuussa 2018. Tutkimusprossi alkoi lääkärin ensikäynnillä.

“Hoitavana lääkärinäni toimi Henri Tuomilehto. Kerroin hänelle tapaamisemme aikana itsestäni, tilanteestani ja elämäntavoistani. Henrin mukaan oli selvää, että minun kannattaisi osallistua unitutkimukseen ja lisäksi sain lähetteen myös laboratoriokokeisiin. Kokeiden tarkoituksena oli varmistaa, että kilpirauhas- ja rauta-arvoni ovat kunnossa.”

Varsinainen unitutkimus oli Maikin mukaan vaivaton toimenpide. “Laitteiden asennukseen meni puolitoista tuntia ja niiden poistoon tutkimusyön jälkeen puoli tuntia. Mietin hieman etukäteen, miten saisin tutkimusyönä nukuttua, mutta homma sujuikin mallikkaasti. Toki heräsin välillä kun kylkeä käänsin ja silloin tiedostin laitteiden olemassaolon, mutta muuten niillä ei ollut nukkumiseen mitenkään vaikutusta.”

Unitutkimuksensa tulokset Maikki sai kuulla huhtikuussa 2018. Elimellisiä sairauksia ei Maikin unihäiriöiden takaa löytynyt, vaan huonosti nukkumisen syyksi paljastui herkkäunisuus. “Kävi ilmi, että sisäinen kelloni on väärässä ajassa. Siinä kohtaa kun illalla vireystilan pitäisi lähteä laskemaan, minulla käykin päinvastoin ja piristyn. Tutkimuksessa selvisi myös eräs erikoinen yksityiskohta syvän uneni laadusta: vaikka kehoni muuten nukkuu, aivoni havahtuvat hereille monta kertaa minuutissa.”

Nuoresta iästään johtuen Maikki on toistaiseksi onnistunut sinnittelemään nykyisen laatuisella unellaan, mutta vanhempana asia olisi todennäköisesti alkanut aiheuttaa isoja ongelmia. “Henrin mukaan oli hyvä, että hakeuduin hoitoon jo tässä vaiheessa. Ongelmien ennaltaehkäisy on helpompaa kuin vaikeaksi äityneen ongelman hoitaminen.”

Kääritään hihat

Kun kyseessä on herkkäunisuus, korostuu unihäiriön hoidossa potilaan oma aktiivisuus. “Sain lääkäriltä paljon suosituksia, miten voisin lähteä etsimään itselleni toimivia ja mieluisia, nukkumiselleni parhaat edellytykset mahdollistavia rutiineja. Tärkeimmät ohjeista olivat nukkumisaikojen säännöllistäminen, ruokailurytmin muuttaminen siten, että päivän tuhdein ateria sijoittuu iltaan sekä iltarutiinien rauhoittaminen sellaisiksi, että vireystila lähtee illalla laskuun. Jälkimmäinen tarkoittaa minun kohdallani käytännössä sitä, että laitan puhelimen kokonaan pois päältä hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja vaihdan jännittävän ja aivoja stimuloivan Netflix-sarjan rauhoittavaan kaunokirjallisuuteen. Onnistumistani hyvän unen rakentamisessa tuetaan myös rautakuurilla sekä pitkävaikutteisella melatoniinilla.”

Maikilla matka kohti levollisempaa yötä ja pirteämpiä päiviä on vasta alkamassa, eivätkä uudet rutiinit aivan vielä ole sulautuneet täysin saumattomaksi osaksi hänen päivittäistä elämäänsä. “Kyllä tämä vielä vähän hakemista on, mutta tiesin jo ennakkoon, että itselle sopivan tyylin löytymiseen menee varmasti vielä aikaa. Iso muutos tapahtuu vasta pidemmällä aikavälillä.”

Mutta on tuloksiakin jo tullut ja siitä Maikki on tyytyväinen. “Kyllä suunta on ehdottomasti oikea. Olen jo nyt päivisin pirteämpi kuin aikaisemmin. Olen päättänyt olla itseäni kohtaan armollinen enkä vaadi itseltäni tässä asiassa täydellisyyttä. Lääkärin mukaan jo muutaman pykälän parannus nukkumisessa tulee parantamaan elämänlaatuani huomattavasti.”

Älä vähättele ongelmaasi

Maikki kertoo olevansa tyypillinen suomalainen siinä, että omia asioita on luontevampaa vähätellä kuin tehdä niistä numeroa. Uni on kuitenkin niin oleellinen osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, ettei sitä pitäisi koskaan vähätellä. “Aluksi ajattelin, etteivät uniongelmani ole riittävän suuria, jotta niitä olisi syytä lähteä tutkimaan. Olin siinä totaalisen väärässä, sillä ongelmanihan osoittautuivat mitä suurimmassa määrin todellisiksi. Jo nyt olen saanut huomata, miten hoito on lähtenyt nostamaan elämänlaatuani.”

Maikin mukaan onkin tärkeää, että omia nukkumisvaikeuksiaan ei vaikene olemattomiksi. “Sinä itse voit vaikuttaa kaikista eniten siihen miten hyvä tai huono olo sinulla elämässäsi on. Tee itsellesi palvelus ja varmista mahdollisuutesi laadukkaaseen palautumiseen ja sitä kautta parempaan päivään.”

 

Miten sinä nukut ja palaudut?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Ei mikään ihme, että väsytti! 1

Ei mikään ihme, että väsytti!

Facebook-kisamme voittajan Kristina Löfströmin matka kohti energisempää elämää jatkuu. Torstaina 3.5. Kristina kävi Oivaunen Helsingin klinikalla Henri Tuomilehdon vastaanotolla kuulemassa, mitä hänen unitutkimusdatastaan paljastui…

Hankalista univaikeuksista koko alkuvuoden kärsinyt Kristina on ollut jo menettää toivonsa sen suhteen, että hänen nukkumisongelmiinsa voisi löytyä apua. Ensimmäisen lääkärikäynnin ja unitutkimuksen jälkeen Kristinassa kuitenkin syttyi varovainen toivonkipinä siitä, että ehkä hyvin nukutut yöt voisivat vielä jonain päivänä olla hänellekin todellisuutta. Kristina kertoo odottaneensa innostuneen jännittyneenä torstain lääkärikäyntiä ja unitutkimuksensa tuloksia.

Ei yhtä, kahta, vaan kolme…

Kristina uumoili ennen unitutkimukseen osallistumistaan, että jotakin normaalista poikkeavaa tuloksista varmaankin löytyisi. “Olen oikeastaan jo nelikymppisestä asti nukkunut aika ajoin huonosti. Uniongelmat ovat korostuneet aina silloin, kun elämässä on ollut ylimääräistä stressiä syystä tai toisesta. Alkuvuodesta 2018 alkoi tuntua siltä, että en nuku enää sitäkään vähää mitä joskus aikaisempina valvomisjaksoinani olin saanut nukuttua. Ajattelin, että jospa minä vaan olen tavallista herkempi heräilijä.”

Ja kyllä, herkkäunisuus olikin unihäiriö, josta unitutkimusdata paljasti Kristinan kärsivän. Mutta sen lisäksi Kristinan unirekisteri kertoi, että naisen unta haittasivat myös levottomat jalat -oireyhtymä sekä vaikea-asteinen uniapnea.

Levottomat jalat -diagnoosi ei suuresti yllättänyt Kristinaa, sillä hän on jo aikaisemminkin käyttänyt tämän vaivan hoitoon lääkettä. Uniapnea sen sijaan tuli naiselle täydellisenä yllätyksenä. “Uniapnea? Mitä ihmettä! Olen aina pitänyt uniapneaa vain raavaiden, lujaa kuorsaavien miesten vaivana. Minä sen sijaan en ole omien, tai kumppanini havaintojen mukaan koskaan juurikaan kuorsannut, saati kärsinyt yön aikaisista hengityskatkoksista. Miten tämä voi olla mahdollista?”

Kristina siis luuli uniapnean olevan pelkästään miesten ongelma, eikä hän varmasti ole luulonsa kanssa yksin. Vasten yleistä mielikuvaa, uniapnea on sekä miesten että naisten unihäiriö ja tällä hetkellä siitä kärsii noin 250 000 – 300 000 suomalaista. Virallisten lukujen lisäksi uniapneaa sairastaa varmasti suuri joukko muitakin ihmisiä, sillä tämän unihäiriön olemassaolosta ei potilas itse tiedä usein mitään. Päinvastoin, hän saattaa kuvitella omaavansa poikkeuksellisen hyvät unenlahjat, sillä uni tulee iltaisin usein ennen kuin kunnolla ehtii edes peiton alle. Tosi asiassa nopea nukahtaminen kertookin siitä, että uniapnean heikentämä unenlaatu on saanut aikaan jatkuvan univajeen, minkä ansiosta uniapneapotilas on usein iltaisin poikkeuksellisen väsynyt.

Täsmähoidolla kohti parempaa päivää

Hyvin usein unitutkimuksissa käy ilmi, että tutkittava kärsii Kristinan tavoin useammasta unihäiriöstä samanaikaisesti. Vaikka tieto unihäiriöiden olemassa olosta saattaakin ensi alkuun huolestuttaa, ei hätä ole tämänmoinen. Unihäiriöt ovat nimittäin useimmiten erittäin hyvin hoidettavissa ja hoitoon hakeutuneet, aikaisemmin unihäiriöiden kanssa öitään kukkuneet raportoivatkin hyvin usein elämänlaatunsa parantuneen huomattavasti hoidon aloittamisen jälkeen.

Kristina sai kolmeen unihäiriöönsä kuhunkin Henri Tuomilehdolta täsmällisen hoitosuunnitelman. Uniapneaa lähdetään hoitamaan CPAP-ylipainelaitteella, jonka Kristina sai käyttöönsä heti lääkärikäyntiä seuraavana päivänä. “Hieman jännittää, miten nukkuminen laitteen kanssa tulee onnistumaan. Mutta senhän näkee sitten. Henri kehotti minua lähtemään kokeiluun päättäväisellä ja sinnikkäällä mielellä. Aion asennoitua asiaan nyt siten, että laitteesta tulee minulle paras unikaverini enkä aio luovuttaa, vaikka heti ensimmäisinä öinä ei nukkuminen kunnolla onnistuisikaan.”

Levottomien jalkojen hoitoon Kristina sai uuden lääkkeen. Lisäksi hänelle määrättiin rautakuuri sekä melatoniinia. Herkkäunisuutta lähdetään selättämään uusilla päivärutiineilla. “Eniten minun pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota siihen, millainen ruokarytmini on. On tärkeää, että syön päivällä kevyesti ja säännöllisesti. Isoin yllätys oli se, että unenlaadun parantamisen kannalta päivän tärkein ateria tulee syödä illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa. Olemme aikaisemmin nauttineet päivällisen mieheni kanssa alkuillasta aina viiden ja seitsemän välillä, mutta nyt siirrämme sen iltayhdeksään.” Ateriarytmin lisäksi Kristina kertoo Henrin painottaneen myös illan rauhoittamista mukaville asioille. “Tästä eteenpäin suljen puhelimen ja tietokoneen viimeistään iltayhdeksältä ja rauhoitan illan uneen valmistautumiselle.”

Huh, mikä helpotus

Päällimmäinen Kristinan tunnelmista tällä hetkellä on helpotus. “Vaikka uniapneadiagnoosi ensin oudoksuttikin, olen silti todella iloinen että asia tuli nyt esiin. Unitutkimusdatani mukaan elimistössäni olivat asiat unihäiriöideni takia aivan päin prinkkalaa. Esimerkiksi verenpaineeni, joka on aina ollut täysin normaaleissa lukemissa, huiteli tutkimuksen aikana ihan omissa sfääreissään. Lääkärin mukaan korkea verenpaine johtuu juuri siitä, että uneni on niin häiriöistä eikä keho pääse palautumaan yöllä kuten sen pitäisi. Kyllähän minua mietityttää myös se, mitä olisi tapahtunut jos olisin vielä pitkäänkin kärsinyt aivojen yöllisestä happivajeesta, jota uniapnean aiheuttamat hengityskatkokset saavat aikaan.”

Kristinan tarina on hyvä muistutus siitä, että jos unessaan vähänkään epäilee olevan vikaa, kannattaa asia tutkituttaa. Unihäiriöinen harvoin itse tiedostaa että unenlaadussa on huomauttamista, mutta jos vireystila on jatkuvasti päiväaikaan alhainen, voi syy löytyä huonosti nukutuista öistä ja riittämättömästä palautumisesta.

Jatkamme Kristinan kanssa edelleen matkaa kohti pirteämpiä päiviä ja kyselemme häneltä kuulumisia seuraavan kerran kuukauden kuluttua, hänen käytyään Oivaunessa seurantakäynnillä. Miten Kristinan elämä on siihen mennessä muuttunut? Pysy mukana ja saat sen selville!

Epäiletkö unihäiriötä? Tee unitesti täällä.

Lue Kristiinan tarinan ensimmäinen osa täältä.

Lue Kristiinan tarinan viimeinen osa täältä.

Onnenpotkulla eroon uniongelmista

Onnenpotkulla eroon uniongelmista

Järjestimme alkuvuodesta Facebookissa kilpailun, jonka palkintona arvoimme kahdelle onnekkaimmalle ilmaisen unitutkimuksen. Kilpailu sai huikean suosion ja onnetar löysi voittajat yli tuhannen osallistujan joukosta. Yksi heistä oli Kristiina Löfström, jonka unitutkimusprosessi starttasi tiistaina 24.4. Miten Kristiinan matka kohti pirteämpää päivää alkoi? Lue juttu ja saat sen selville.

Vantaalaisen Kristiina Löfströmin jutustelua kuunnellessa tulee tunne, että unitutkimuspalkinto meni tismalleen oikeaan osoitteeseen – niin vähän hän kertoo nukkuvansa. Kristiinan mukaan on aivan normaalia, että hän saa nykyisin yössä unta kolmesta neljään tuntia, ja tätä on jatkunut kuukausia. Kristiina ei ole kuitenkaan jäänyt ongelmansa kanssa paikoilleen, vaan on lähtenyt etsimään siihen aktiivisesti apua. Epätoivo on ollut iskeä siinä kohtaa, kun avainta parempaan uneen ei ole tuntunut löytyvän mistään.

Kun ei nukuta, niin ei nukuta

Kristiina kertoo että ensimmäisen kerran hän havaitsi kärsivänsä uniongelmista ollessaan noin nelikymppinen. “Jokaisella ihmisellä on elämässään varmasti aina aika ajoin jaksoja, jolloin nukkuminen ei syystä tai toisesta onnistu. Minulla nukkumisen saattoivat saada sekaisin työmurheet tai vaikkapa huoli lasten pärjäämisestä.” Mitä tahansa vähänkin normaalista poikkeavaa elämässä tapahtui, sen Kristiina sai tuntea pyjamassaan öiseen aikaan.

Eläkkeelle jäätyään Kristiina luuli uniongelmiensa jäävän historiaan, poistuisivathan työpaineet ja lapsetkin olivat jo aikuisina muuttaneet pois kotoa. Mutta toisin kävi.

Jo useamman kuukauden ajan Kristiinan unirytmi on ollut niin kaukana normaalista kuin vain kuvitella saattaa. Hän nukahtaa useimmiten suhteellisen helposti, mutta 1,5 tunnin päästä siitä alkavat ongelmat. “Herään pienimpäänkin ääneen tai muuhun häiriötekijään ja sen jälkeen unta on turha odottaa 4–5 tuntiin. Öitäni vietänkin usein lueskelemalla olohuoneessa. Jossain kohtaa aamuyöstä palaan sänkyyn ja saan unta muutaman tunnin verran.”

Uusin käänne Kristiinan uniongelmissa on, että tällä hetkellä edes nukahtaminen illalla ei tunnu onnistuvan. “Vaikka nukkumisongelmista olen jo pidemmän aikaa kärsinytkin, olen yleensä kuitenkin onnistunut illalla saamaan unen päästä kiinni. Tällä hetkellä sekään ei enää onnistu.”

Ihan ventti zombie

Väsymys ei luonnollisestikaan ole voinut olla vaikuttamatta Kristiinan päiviin. “Olen täydellisen ventti ja tuntuu että kuljen aivan zombiena ympäriinsä. Vaikka välillä on tunne, ettei jaksaisi edes kävellä, olen silti yrittänyt pitää kiinni arkeni rutiineista, kuten kuoro- ja liikuntaharrastuksistani.”

Alkuvuodesta 2018 Kristiinalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua ongelmansa kanssa terveyskeskuksen päivystykseen. Koska jonot julkisella puolella ovat pitkiä, pääsi Kristiina ensivaiheessa vain päivystävän lääkärin vastaanotolle. Varsinainen tutkimusaika hänelle varattiin tulevalle heinäkuulle. “Sain ensiavuksi valvomiseeni levottomien jalkojen hoidossa käytettävää lääkettä sekä mielialalääkettä, jota käytetään myös nukkumisen helpottamiseen.” Kristiina aloitti lääkkeiden käytön mutta huomasi pian, ettei niillä ollut vaikutusta hänen päivittäiseen vireystilaansa. “Vaikka olenkin saanut öisin toisinaan paremmin nukuttua, olen silti seuraavana päivänä edelleen koko ajan väsynyt.”

Wow, mikä ajoitus!

Juuri kun Kristiina oli menettää toivonsa ongelmansa selättämisen suhteen, hän sai puhelun Oivaunesta. “Uskomatonta, mikä onnenkantamoinen – ja juuri oikeaan aikaan!”

Kristiinan unitutkimusprosessi käynnistyi vauhdikkaasti. Ensikäynti lääkäri Henri Tuomilehdon vastaanotolla Helsingissä oli tiistaina 24.5. ja unitutkimus tehtiin heti seuraavana yönä. Ensimmäiset tunnelmat Oivaunesta olivat Kristiinan mielestä kovasti positiivisia. “Sekä lääkäri että kohtaamani hoitajat olivat hyvin ammattitaitoisia. Minulle jäi ensivierailustani klinikalla todella hyvä tunnelma.” Eniten Kristiina kertoo yllättyneensä lääkärin kertomasta tiedosta, että unihäiriöitä on lähes sata erilaista ja ihmisellä voi olla niitä useampiakin päällä yhtä aikaa. “Olin tähän asti ajatellut, että uniapnea on ainoa olemassa oleva unihäiriö ja siksi myös ainoa, jota uniklinikalla ylipäätään tutkitaan.”

Tutkimusyön Kristiina nukkui omassa sängyssään. Tai no, nukkui niin hyvin kuin nyt ylipäätään osaa. “Oikeastaan tutkimusyö oli minulle aivan tavanomainen. Menin sänkyyn vähän kymmenen jälkeen illalla ja unen päästä sain kiinni noin yhdeltä yöllä. Aamulla heräsin puoli viideltä. Unta kertyi yön aikana minulle siis aivan normaalit 4,5 tuntia.”

Seuraavan kerran Kristiina tapaa lääkärin 3.5. torstaina. Silloin Henri Tuomilehto avaa hänelle tutkimusyön aikana kerätyn unidatan ja kertoo, mistä Kristiinan aamutossu puristaa. Kristiina odottaa seuraavaa lääkärikäyntiä malttamattomana. “Olen niin innoissani, sillä pian uniongelmieni syy varmasti ratkeaa. En malta odottaa, että pääsen heräämään aamuisin pirteänä!”.

Seuraamme Kristiinan matkaa kohti energisempää elämää. Seuraavassa jutussamme kerromme, mitä Henri on Kristiinan unirekisteristä saanut selville ja miten ongelmaa lähdetään hoitamaan. Pysy sinäkin matkassa!

 

Lue Kristiinan tarinan seuraava osa tästä.

Kun liike ei lakkaa edes yöllä

Kun liike ei lakkaa edes yöllä

Kai Kantanen on aina elänyt aktiivista elämää ja myös nauttinut vauhdikkaasta elämäntavastaan. Mutta siinä vaiheessa kun liikettä alkoi olla liikaa myös öisin, oli aika puhaltaa peli poikki. Kai tiesi, että ilman levollista yötä ei voisi olla aktiivista päivää.

Haastatteluhetkellä juuri Etelä-Korean olympialaisista työmatkalta kotiutunut Kai kertoo urheilun olleen tärkeä ja jokapäiväinen osa hänen elämäänsä aina. Lajeikseen Kai listaa muun muassa hiihdon, laskettelun, crossfitin, triathlonin ja maastopyöräilyn. Osaa näistä hän on harrastanut myös kilpaurheilutasolla. Lukuisten urheiluharrastusten lisäksi 49-vuotiasta Kaita pitävät kiireisenä kolme teini-ikäistä lasta sekä työ Suomen maajohtajana norjalaisella urheiluvaatevalmistaja Helly-Hansenilla.

Elämä mullistuu ja unet häviävät

Kai kohtasi elämässään ison muutoksen neljä vuotta sitten kun hänen avioliittonsa tuli tiensä päähän. Samoihin aikoihin kun Kain elämässä myllersi ja mullistuksen tuulet puhalsivat kovilla boforeilla, Kai huomasi myös nukkumisessaan alkavan tapahtua huolestuttavia muutoksia.

“Olen aina ollut hieman huono nukkumaan, mutta avioeroni aikoihin huomasin että ongelmani alkoivat kärjistyä.” Kai kertoo että vaikka hän oli aikaisemminkin kärsinyt toisinaan levottomista öistä ja väsyneistä aamuista, hänen jaksamisensa joutui nyt todelliselle koetukselle. “Tunsin nukkumaan mennessä pohkeissani ja alaraajoissani särkyä, joka hankaloitti nukahtamista. Heräilin öisin monta kertaa ja pahimmillaan nukuin vain 1-2 tuntia yössä. Lopulta olin niin väsynyt, että päätin lähteä hakemaan apua työterveyslääkäriltä.”

Kuten niin kovin usein tapahtuu, myös Kai sai heti kättelyssä uniongelmiinsa hoidoksi nukahtamis- ja unilääkkeet. “Söin lääkkeitä jonkin aikaa, mutta huomasin hyvin pian, että minun uniongelmani eivät pillereillä ratkeaisi. Olin kemiallisesti nukutun yön jälkeen päivisin aina aivan yhtä väsynyt ja sekaisin, kuin olisin ollut ilman lääkkeitäkin. Päätin, että ongelmaani on löydyttävä toisenlainen ratkaisu.”

Kai kamppaili ongelmansa kanssa yksin lähes neljä vuotta ennen kuin apu tuli yllättäen eteen.

“Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten urheilusuorituksista palautumista voi parantaa erilaisilla tavoilla ja olen tutkinut tätä aihetta omatoimisesti paljon. Syksyllä 2017 törmäsin elintapalääkäri Vilho Aholan aihetta käsittelevään luentoon ja päätin mennä kuuntelemaan mitä Vilholla olisi aiheesta sanottavaa. Tämä oli tapahtuma, josta paranemisprosessini yllättäen käynnistyi.”

Luennon jälkeen Kai varasi ajan Vilho Aholan vastaanotolle. “Vilhon tietämys uneen liittyvistä asioista sai minut ajattelemaan, että ehkä hänellä saattaisi olla vastauksia myös minun nukkumispulmiini.”

 

Aktiivisen miehen aktiivinen uniongelma

Kai kertoo, että hänen huonosti nukkumisensa syy alkoi valjeta jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä.

“Vilho piti oireideni perusteella hyvin todennäköisenä sitä, että ongelmani liittyisi levottomat jalat -oireyhtymään. Diagnoosiin päätettiin lähteä hakemaan varmistus unitutkimuksella.”

Unitutkimus toteutettiin marraskuussa 2017 ja sen tulokset alleviivasivat ennakkoepäilyt oikeiksi. “Minulla todettiin vaikea-asteinen raajojen liikehäiriö”, Kai kertoo. “Ongelmani oli jopa poikkeuksellisen hankala. Siinä missä levottomat jalat -oireyhtymässä raajojen liikehäiriöitä esiintyy usein vain nukkumaan mennessä, minun jaloissani riitti liikettä tasaisesti läpi yön. Tutkimusyön aikana liikehäiriö oli taltioitunut mittaustuloksiin jopa 400 kertaa.”

Kun Kain unihäiriö oli tuotu päivänvaloon, siihen voitiin määrätä myös oikeanlainen hoito. “Sain vaivaani lääkkeet. Ne alkoivat tepsiä heti.”

 

Hyvä, parempi, paras päivä

Haastattelun aikaan Kai on käyttänyt lääkitystä levottomiin jalkoihinsa kolmen kuukauden ajan. “On aivan uskomatonta, että kärsin huonosta nukkumisesta vuosikausia ja nyt vaivani on poistunut vain muutamassa kuukaudessa.”

Saamastaan lääkityksestä Kailla on pelkästään positiivista sanottavaa. “Minkäänlaisia sivuvaikutuksia ei ole, paitsi tietenkin se, että oloni on nyt energisempi ja elämänlaatuni huomattavasti parempi kuin ennen.” Lääkityksensä ohella Kai hoitaa unihäiriötään elämällä normaalia elämäänsä, eli liikkumalla paljon, syömällä terveellisesti ja huolehtimalla säännöllisestä uni-valverytmistä.

Miten levollisemmat yöt sitten ovat käytännössä vaikuttaneet aktiivisen Kain päiviin?

“Ero entiseen on kuin yöllä ja päivällä. Silloin kun nukuin huonosti, tuntui että henkinen sytytyslankani oli jatkuvasti lyhyellä. Nyt mieliala on tasainen ja suoriudun paljon paremmin kaikilla elämäni osa-alueilla, oli kyseessä sitten työ, urheilu tai teini-ikäisten lasten kasvattaminen.”

Parempi nukkuminen on myös tuonut Kain päiviin lisää aktiivisia tunteja. “Olen aina mennyt iltaisin suurin piirtein samoihin aikoihin, eli noin kymmenen-yhdentoista aikaan nukkumaan ja herännyt arkisin noin seitsemän aikoihin. Silloin kun unihäiriöni jylläsi pahimmillaan, yritin aina viikonloppuisin hoitaa univajettani pois nukkumalla myöhään. Nyt kun uneni on joka yö laadukasta, herään viikonloppuisinkin ilman kelloa viimeistään kahdeksalta. Se on loistavaa, sillä nykyään ehdin vapaapäivinäni tekemään asioita paljon enemmän kuin aikaisemmin.”

Kai ei epäröi hetkeäkään kun häneltä kysytään kenen kannattaisi osallistua unitutkimukseen. “Kaikkien, jotka vähänkään kärsivät nukahtamis- tai nukkumisongelmista! Lääkkeillä ongelmia ei missään tapauksessa kannata jäädä hoitamaan, sillä ne tehoavat vain oireisiin, eivät ongelman todelliseen syyhyn. Miksi tuhlata yhtään ylimääräistä yötä huonosti nukkumiseen tai yhtään ylimääräistä päivää vähillä energioilla elämiseen, kun avun voi saada näin nopeasti ja vaivattomasti!”


Miten sinä nukut ja palaudut?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Uniapnea pudotti maan pinnalle – mutta vain hetkeksi

Uniapnea pudotti maan pinnalle – mutta vain hetkeksi

Kuopiossa asuvalle, 58-vuotiaalle liikennelentäjä Mauri Häliselle ilmailu on aina ollut lähes koko elämä. Kun Mauri sai muutama vuosi sitten kuulla sairastavansa uniapneaa, hänelle oli selvää, että sairaus olisi hoidettava kuntoon niin pian kuin mahdollista. Parantuminen oli Maurille ainoa vaihtoehto, sillä lentämisestä hän ei olisi valmis luopumaan mistään hinnasta.

Tällä hetkellä 90-paikkaista CityJet Nordic -liikennekonetta Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Baltian maihin lentävä Mauri on ollut innostunut ilmailusta aina. 80-luvulla intohimoisesta ilmailuharrastuksesta tuli Maurille pikku hiljaa työ kun hän sai lennonopettajan pätevyyden ja ryhtyi muutamia vuosia sen jälkeen lentämään myös ammatikseen. Järein Maurin uransa aikana luotsaamista koneista on ollut 167-paikkainen matkustajakone.

Rutiinitarkastus avaa silmät

Mauri ei ollut osannut aavistaa kärsivänsä unihäiriöstä, ennen kuin silmät avautuivat ilmailulääkärin rutiinitarkastuksessa. “Kuulun ikäluokkaan, jonka on käytävä tarkastuksessa vuosittain”, Mauri kertoo. “Maaliskuussa 2012 kävin jälleen rutiinitarkastuksessa, jonka aikana kertoilin lääkärille vuoden aikaisia kuulumisiani. Jutustelun lomassa kerroin hänelle myös vaimoni havainnoista, joiden mukaan kuorsaamiseni oli viime aikoina lisääntynyt. Erityisen huolissaan vaimoni oli tuolloin hengityskatkoksista, joita oli hänen mukaansa nukkuessani alkanut ilmaantua.”

Ilmailulääkäri otti Maurin kertomuksen tosissaan ja kehotti häntä hakeutumaan ensi tilassa työterveyslääkärin vastaanotolle. Tätä kautta Maurin olisi mahdollista päästä unen tilaa selvittävään suppeaan unitutkimukseen.

Huonoja uutisia

Tutkimustuloksiaan odotellessa Mauri jatkoi lentämistä entiseen tapaan. Eräänä päivänä hän oli juuri lähdössä työmatkalle Oulusta Osloon kun puhelin soi. “Se oli lääkärini ja hänen viestinsä oli selvä: lentäminen loppuisi heti ja siiville ei olisi paluuta ennen kuin unihäiriö olisi hoidettu kuntoon.” Mauri sai myös kuulla, että hänen uniapneaindeksinsä oli tehdyn unitutkimuksen mukaan yli 30. Tämä tarkoitti sitä, että Maurin uniapnea oli vaikea-asteinen.

Päästyään työkomennukseltaan takaisin Kuopioon, Mauri ryhtyi välittömästi selvittämään, mikä hänen unihäiriönsä selättämisessä olisi seuraava askel.

“Sain kuulla lääkäriystävältäni, että julkisella puolella joutuisin odottamaan hoitoon pääsyä vähintäänkin 2-3 viikkoa. Se ei ollut minulle vaihtoehto, sillä halusin saada paranemiseni käyntiin mahdollisimman pikaisesti. Ystäväni suosituksesta varasinkin saman tien ajan Oivauneen (nyl. Coronaria Uniklinikka) Henri Tuomilehdon vastaanotolle.”

Lisää tutkimuksia

Mauri ja Henri tapasivat  Kuopion uniklinikalla vielä samalla viikolla. Perusteellisessa taustakartoituksessa saatiin lisää viitteitä siitä, että uniapnea olisi syy Maurin uniongelmien takana. “En ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa aikaisemmin, mutta nyt mieleeni alkoi tulla tilanteita, jotka kielivät siitä, että olin ollut jo pitkään epänormaalin väsynyt. Lentäessä väsymyksestä ei ollut koitunut minulle ongelmia, sillä saimme yölentojen aikana nukkua puolen tunnin mittaiset nokoset. Autoa ajaessani tilanne oli sen sijaan ollut toinen. Parinsadan kilometrin mittaisella matkalla olin usein joutunut pitämään tauon puolessa välissä matkaa, kun väsymys oli ollut käydä ylivoimaiseksi. Uniapneariskiäni olivat lisänneet myös vaivihkaa kertynyt ylipaino sekä kohonnut verenpaine.”

Heti ensikäynnin jälkeen Maurille tehtiin unen rakenteen täydellisesti selvittävä laaja unitutkimus. Tutkimusyön tulokset alleviivasit aikaisemmat havainnot todeksi. Maurin unihäiriö oli vaikea-asteinen uniapnea.

 

Lentävä lähtö parempaan päivään

Koska lentämisestä luopuminen ei tullut Maurille kyseeseen, päätti hän selättää uniapneansa ja palata siivilleen niin pian kuin mahdollista:

“Paraneminen oli minulle ainoa vaihtoehto ja olin valmis tekemään lujasti töitä sen eteen.”

Mauri sai kotiinsa CPAP-laitteen, jonka avulla hänelle aloitettiin nukkumisen aikana hengitystiet auki pitävä ylipainehoito. Lisäksi Mauri aloitti lääkärin ohjauksessa myös mittavamman elämäntapamuutoksen. “Siirryin vähärasvaiselle 1800 kalorin ruokavaliolle ja ryhdyin käymään kuntosalilla kolmesti viikossa”, Mauri kertoo.

“CPAP-hoidon ja elämäntapamuutoksen tulokset alkoivat näkyä uskomattoman nopeasti. Jo kolmen viikon hoidon jälkeen uniapneaindeksini oli pudonnut 32:sta 7,5:een, mikä vastasi lähes normaalia. Kuukauden sairasloman jälkeen pääsin palaamaan työni pariin.”

Hoidon hyvät vaikutukset eivät jääneet tähän. Mauri kertoo, että ensimmäisen kolmen kuukauden hoitojakson aikana hänen painonsa putosi 8 kiloa ja vuoden aikana painonpudotus oli yhteensä 14 kiloa. Myös Maurin kolesterolitaso tippui muutamalla pykälällä. “Oloni parani niin merkittävästi, että päätin ottaa uuden ruokavalion ja kunto-ohjelman pysyväksi osaksi elämääni. Syön edelleen vähärasvaista ruokaa ja käyn kuntosalilla säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa.”

Kaikki hyvin!

Mauri käyttää CPAP-laitettaan nykyään kotona ollessaan muutaman kerran viikossa. Työmatkoilla hänellä on mukanaan uniapnean hoidossa käytettävä purentakisko. Kiskon tehtävä on pitää hengitysteiden lihasjännitystä yllä ja auttaa siten niitä pysymään nukkumisen aikana avoinna. “CPAP-laitetta käytän nykyään lähinnä tilanteeni seurantaan”, Mauri kertoo. “Laite mittaa yöllisten hengityskatkosteni määrää ja laskee niiden perusteella unihäiriöni AHI-indeksin. Normaalitila on indeksillä mitattuna 0-4, viimeksi mitatessani oma lukemani oli 2,5.”

Se, että Maurin elimistön ei enää tarvitse käydä hengityskatkosten takia öiseen aikaan ylikierroksilla, on saanut aikaan myös muita hyviä asioita. “Sydämeni joutui aikaisemmin tekemään öisin ylimääräistä työtä ja monesti aamulla verenpaineeni oli jopa korkeampi kuin illalla. Nyt tilanne on normalisoitunut ja arvoni ovat kuten pitääkin.”

Mauri on kiitollinen elämänlaatunsa paranemisesta. Sen lisäksi, että hänen päivänsä ovat nyt entistä pirteämpiä, ovat ne nyt myös entistä lennokkaampia.

“Minulla on siivet selässä ja haluan nousta taivaalle aina kun mahdollista. Olen onnellinen, että voin parantumiseni ansiosta vielä tänäkin päivänä tehdä niin.”

Mauri Hälinen


Miten sinä nukut ja palaudut?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

KHL:n fysiikkavalmentaja tietää unen tärkeyden 1

KHL:n fysiikkavalmentaja tietää unen tärkeyden

Jarmo Koivisto on ollut muun muassa Jokereiden pitkäaikainen fysiikkavalmentaja. Ensi kaudella venäläisessä Salavat Julajev Ufa -jääkiekkojoukkueessa työskentelevä Koivisto tietää, kuinka tärkeää nukkuminen on urheilijalle, ja Oivaunelta hän on saanut apua myös omiin uniongelmiinsa.

Jarmo Koivisto on kotoisin Helsingistä ja siellä hän myös asuu, vaikka työ viekin miestä Venäjälle. Kaudella 2017–2018 Koivisto nimittäin toimii Erkka Westerlundin valmentaman Salavat Julajev Ufan fysiikkavalmentajana. Työssään Jarmo vastaa joukkueen jään ulkopuolella tapahtuvan harjoittelun suunnittelusta ja ohjaamisesta. Jarmon tontille kuuluvat niin pelaajien voima- ja liikkuvuusharjoittelu kuin loukkaantuneiden pelaajien kuntoutus, ja hän pitää huolta, että vammojen syntymistä ehkäistään oikealla harjoittelulla.

Koivisto aloitti uransa hierojana 90-luvulla, ja Jokerit tarjosi Jarmolle hänen ensimmäisen työpaikkansa. Jokereissa Jarmo oli kahteen otteeseen: ensin vuodesta 1994 vuoteen 2000 ja uudelleen vuodesta 2010 viime kevääseen. Matkalla Jarmo on ottanut oppia kohtaamiltaan fysiikkavalmentajilta ja opiskellut lisäksi muun muassa osteopatiaa. Uusimpaan työpaikkaansa Jarmo päätyi, kun eteen ilmaantui ainutlaatuinen mahdollisuus: ”Olen Erkan joukkueessa ollut hommissa monesti ennenkin. Oli aika kokeilla jotain uutta, ja ulkomailla valmentaminen on aina kiinnostanut”, Jarmo toteaa.

Uni ei palauttanut

Oivauneen Jarmo tutustui Jokereissa työskennellessään, kun Oivaunen johtava unilääkäri Henri Tuomilehto tuli pitämään Jokereille luennon unen merkityksestä. Samoihin aikoihin Jokerit olivat kokeilleet myös Firstbeat-palautumismittausta. Jarmon mittauksessa selvisi, että hänen yöunensa ei ollut palauttavaa. ”Halusin selvittää asiaa tarkemmin Oivaunen unitutkimuksessa ja samalla pilotoida sitä, jotta voisin kertoa pelaajille, mistä on kysymys”, Jarmo kertoo. ”Nyt myös moni pelaaja on käynyt kokeilemassa unitutkimusta.” Oivaunessa Jarmon uniongelmien perimmäinen syy paljastui. Hänellä todettiin sekä uniapnea että levottomat jalat.

Käänteentekevä loppu pulinalle ja kuorsaamiselle

Ennen levottomien jalkojen diagnoosia Jarmon pohkeet kramppailivat, vaikka hän söi magnesiumia ja joi paljon vettä. Lääkityksen jälkeen vaivat katosivat. Uniapneakin oli aiheuttanut vaivaa. ”Olin ennen kova kuorsaamaan ja pulisin unissani”, Jarmo sanoo. ”Lisäksi toisinaan oli sellaisia aamuja kuin olisi kankkuseen herännyt, päänsärkyä ja pahoinvointia. Nyt ei ole enää sellaista.” Aluksi Jarmon uniapneaa hoidettiin suuhun laitettavalla kiskolla, mutta sen hän otti aina unissaan pois. Nyt käytössä on ylipainehengityshoito, joka on tehnyt lopun pulinasta ja kuorsaamisesta. ”En ole enää väsynyt kuin ennen, ja vaimokin sanoo, että näytän vitaalimmalta”, Jarmo naurahtaa. ”Paljon on tullut hyviä muutoksia, painokin on lähtenyt vähän laskemaan. Pelkästään oman paremman olon vuoksi en luopuisi laitteesta koskaan, vaikka onhan sillä paljon terveyshyötyjä. Se on ollut elämässäni käänteentekevä juttu”, Jarmo toteaa tyytyväisenä.

Unen merkitys näkyy valmennuksessa

Myös Salavat Julajev Ufan valmennuksessa unella on iso merkitys ravinnon ja harjoittelun rinnalla. Jarmo sanoo, että pelissä näkee, jos pelaaja ei ole palautunut kunnolla, koska tämän toiminta hidastuu selvästi. Valitettavasti kunnon lepo on välillä kiven alla. ”KHL:ssä haasteena on matkustaminen, jonka vuoksi unet jäävät vähille. Lätkässä pelit myös loppuvat myöhään, joten peliä seuraava yö ei ole kovin hyvä palautumisen kannalta”, Jarmo toteaa. Osalla pelaajista on Jarmon mukaan todettu myös vaikeuksia nukahtamisen kanssa, mutta siihen on kiinnitetty huomiota panostamalla muun muassa ruokailuun ja valon määrään.

Jarmo Koivisto on erittäin tyytyväinen Oivaunelta saamaansa hoitoon, ja Henri Tuomilehdolta saamaansa tietoa hän on hyödyntänyt myös valmennuksessa. ”Henkka on jeesannut paljon ja kertonut vinkkejä. Lähes kaikki, mitä nyt tiedän unesta, on tullut Henkalta. Itsekin olen toki lukenut aiheesta, mutta Henkka on herättänyt unen merkitykseen”, Jarmo sanoo. Nyt Jarmolla on tarina pelaajille kerrottavaksi, ja omakohtaisen kokemuksen kautta unen tärkeydestä on helpompi kertoa muille. ”Elämäni on parantunut niin paljon, että haluan levittää ilosanomaa muillekin”, Jarmo toteaa lopuksi.

Tee unitesti

Onnenkantamoisella unioppiin

Onnenkantamoisella unioppiin

Finnairilla production support managerina työskentelevä Kjell Skogberg voitti työpaikkansa arvonnassa hoitojakson Oivauneen. Kjell sai uniklinikalta hyviä neuvoja elämänlaatunsa parantamiseen, ja unitutkimuksen avulla paljastui myös asioita, joita Kjell ei ollut osannut edes aavistaa.

Finnairilla Kjellin vastuulle kuuluvat lentokonehuoltoa tukevat toiminnot, kuten työvälineiden, työvaatteiden ja kiinteistöjen hallinnointi sekä alihankinnat. Työn ohella miehen pitää kiireisenä maanviljely perintötilalla, jota hän on hoitanut jo vuodesta 2003 saakka. Talvisin Kjellin elämään kuuluvat avantouinti sekä vapaapalokuntatoiminta. Kjellillä riittää puuhaa, joten hyvä lepo on jaksamisen kannalta tärkeää.

Arpa vei unitutkimukseen

Ensimmäisen kosketuksensa Oivauneen Kjell sai työpaikkansa hyvinvointipäivässä, johon Oivauni oli tilattu esittäytymään. Kjell päätti ottaa osaa Oivaunen kyselyyn, joka käytiin paikan päällä läpi unihoitajan kanssa. Kyselyn perusteella todettiin, että Kjell nukkuu liian vähän, mutta sen hän oli tiennyt jo aiemmin. Unet jäivät usein liian lyhyiksi, ja varsinkin iltapäivisin hän huomasi vireystilansa laskevan.

Hyvinvointipäivänä järjestettiin myös arvonta, jonka pääpalkintona oli hoitojakso Oivaunessa. ”Yllätyksekseni voitin ja menin mielelläni unitutkimukseen, kun kerran sain siihen ainutlaatuisen mahdollisuuden”, Kjell toteaa.

Yllättäviä tuloksia

Diagnoosien lisäksi Kjell sai Oivaunesta hyvät ohjeet, joilla hoitaa unihäiriöitään. Uniapneaan riitti hoidoksi painonpudotus sekä ruokavalion ja -rytmin muutos. Paineilmahoitoa Kjell ei siis toistaiseksi tarvinnut, mutta purentasilta häntä kehotettiin hankkimaan. Levottomat jalat varmistettiin vielä verikokeella, jolla mitattiin raudan pitoisuus veressä. Sen jälkeen Kjell sai kuurin rautalisää.

Kjell on huomannut, että ruokarytmin ja ravinnon laadun muuttaminen on todellakin auttanut. ”Ajattelin aluksi, että uusilla opeilla vain lihoo, koska kaikkialla on aina sanottu, ettei iltaisin saa syödä raskaasti.” Huoli osoittautui kuitenkin aivan turhaksi, ja Kjellin mukaan hänen elämänlaatunsa on parantunut huomattavasti. Nyt Kjell tietää, millaista ruokaa ja millaisia annoksia mihinkin aikaan päivästä kuuluu syödä, jotta jaksaa töissä myös iltapäivällä ja saa illalla unen päästä kiinni.

Käynti Oivaunessa oli Kjellin mielestä erittäin avartava. Asiat perusteltiin hyvin ja henkilökunta oli todella ammattitaitoista. ”Soisin mielelläni kaikille vastaavan käynnin, jotta muutkin voisivat oppia parantamaan omaa hyvinvointiaan”, Kjell toteaa.

Tee unitesti

Pienen ihmisen uni on iso asia 2

Pienen ihmisen uni on iso asia

Kouvolassa asuva nelihenkinen Ollin perhe sai Oivaunesta (nyk. Coronaria Uniklinikka) apua perheen neljävuotiaan esikoisen Mean unihäiriöihin. Aiemmin muun muassa keskittymisvaikeuksista ja yöllisistä hengityskatkoksista kärsinyt Mea on äitinsä Helenan mukaan hoidon jälkeen kuin uusi tyttö.

Ollin perheeseen kuuluvat Mean ja Helena-äidin lisäksi isä Markus sekä Mean kaksivuotias pikkuveli Roope. Mea on Helenan mukaan vilkas ja liikunnallinen. Tyttö on pienestä asti tykännyt pomppimisesta ja juoksemisesta, ja hän käy ahkerasti myös jalkapallokoulussa sekä liikuntakoulussa. Lisäksi Mea on aina ollut temperamenttinen, mutta vanhemmat eivät osanneet aavistaa, että Mean kiukkupuuskat eivät johtuneet ainoastaan tytön luonteesta.

Lyhyt pinna ja hengityskatkoksia

Ennen uniklinikalla käyntiään Mea oli lyhytpinnainen eikä jaksanut keskittyä asioihin. Hän saattoi saada raivokohtauksia pienistäkin asioista, ja kiukku saattoi alkaa jo aamusta. Helenan mukaan harmi alkoi välillä jo ennen kuin Mea pääsi edes sängystä ylös. Jalkapallokoulussa Mea ei jaksanut keskittyä tekemiseen, vaikka hän kuuntelikin aina ohjeet. Varsinainen huoli vanhemmilla oli kuitenkin Mean nukkumisesta.

Mealla oli yöllisiä hengityskatkoksia, hän kuorsasi ja hänen unensa oli levotonta. ”Tyttö pyöri ja hyöri ja saattoi tippua sängystäkin”, Mean äiti Helena kertoo. Lisäksi Mea puhui, lauloi ja nauroi unissaan ja sai myös yöllisiä kauhukohtauksia. Pienempänä tyttö ei myöskään käynyt kunnolla nukkumaan, vaan levotonta vaihetta saattoi iltaisin kestää parikin tuntia. Vanhemmat eivät koskaan tienneet, mitä yöltä odottaa.

Ohjaus oikeaan suuntaan

Helena oli useasti puhunut neuvolassa Mean yöllisistä hengityskatkoksista, mutta häntä ei otettu vakavasti. Nelivuotisneuvolassa hän sitten jutteli asiasta neuvolalääkärille, joka kirjoitti lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle. Mean tutkittuaan poliklinikan lääkäri ehdotti kitarisojen poistoleikkausta, koska se kuulemma oli tyypillinen hoito kyseisessä tilanteessa.

”Mietimme, että mitä jos leikkaus ei autakaan”, Helena sanoo. ”Emme halunneet, että Mea nukutetaan ja leikataan turhaan, joten päätimme kysyä mielipidettä toiseltakin lääkäriltä”. Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että Mean oireet viittaavat uniapneaan, mutta varmuus saataisiin vain kunnon tutkimuksella. Lääkäri kirjoitti Mealle lähetteen, ja jo muutaman viikon päästä Mea oli äitinsä kanssa uniklinikalla tutkittavana.

Totuus paljastuu

Ohjaus uniklinikalle kannatti. Unitutkimuksen avulla Mealla todettiin lievä uniapnea, viitteitä levottomista jaloista sekä lievä parasomnia. Levottomiin jalkoihin Mea sai lyhyen lääkekuurin. Lisäksi hoitoon kuului elämäntapojen muuttaminen, joka Mean tapauksessa tarkoitti tukevampia iltapaloja sekä enemmän rauhoittumista ennen nukkumaanmenoa.

Diagnoosin jälkeen Mea on Helenan mukaan kuin uusi lapsi. Tytön temperamentti on säilynyt entisellään, mutta hän on kuitenkin aiempaa rauhallisempi eikä enää hermostu niin nopeasti. Measta on äitinsä mukaan tullut myös paljon omatoimisempi, ja hän jaksaa keskittyä paremmin. Lisäksi Mea uskaltaa rohkeammin kokeilla uusia asioita.

”Mea käy nykyään helpommin nukkumaan ja osaa itsekin sanoa, kun häntä väsyttää”, Helena kertoo. Myös yöt ovat muuttuneet Helenan mukaan paljon rauhallisemmiksi. ”Mea nukkuu yönsä kunnolla, eikä hän ole enää pudonnut sängystäkään. Myös kuorsaus on rauhoittunut, ja myöhemmin tehty kitarisojen poisto on auttanut kuorsaukseen entisestään.”

Helena on todella tyytyväinen ja suosittelee käyntiä kaikille, joilla on yhtään ongelmia unen kanssa. ”Sain todella hyvää palvelua!”

 

Onko lapsellasi levoton yöuni tai unen kanssa haasteita?

Varaa aika ensikäynnille verkkoajanvarauksen kautta

KATSO VAPAAT AJAT

tai lähetä yhteydenottopyyntö, niin olemme sinuun yhteydessä:

  • Lisätietoja:

  • *= vaadittu kenttä.

Kuva: Henna Viren